Santi Quattro Coronati

Santi Quattro Coronati, Via dei Santi Quattro 20

Avoinna:

maanantaista lauantaihin kello 6.15-20.00

sunnuntaisin kello 6.45-12.30 ja 15.00-19.30

Jo sijaintinsakin takia henkii tämä kirkko ja luostari mystisyyttä, rauhaa ja keskiaikaa. Rakennus on myyttinen ja maaginen. Siitä huolimatta kirkko ja luostari sijaitsevat keskeisellä alueella, mutta omalla kukkulallaan. Colosseumilta on tänne Via di S.S. Quattro Coronatia pitkin vain vajaat 400 metriä, ja siinä samalla voi poiketa toiseen aivan mahtavaan kirkkoon basilika San Clementeen. Ja tästä sitten voi mukavasti kävellä eteenpäin samaa Via S.S. Quattro Coronatia San Giovanni in Lateranon basilikalle. Kaikki nämä kolme ovat suuria nähtävyyksiä Roomassa.

Kirkon on täytynyt olla tällä paikalla jo 500-luvun lopulla. Se rakennettiin uudelleen Leo IV n aikana (847-855). Ulkopuolelle on ominaista tukeva torni, joka toimi pääasiassa puolustustornina.

Kirkon vieressä on Oratorio di San Silvestro, pyhä paavi Silvester I:lle omistettu oratorio. Oratorion seinät on koristeltu vuoden 1246 freskoilla, jotka kuvaavat kohtauksia Silvesterin elämästä ja tapaamisesta keisari Constantinen kanssa. Yksi freskoista osoittaa, miten paavi nimeää Constantinen.

Kardinaali Alfonso Carrillo de Albornozin muistolaatta. Tietääkseni tämä kardinaali on asunut rakennuskomplekissa.

Augustiiniläisnunnien luostari Santi Quattro Coronati on yksi Rooman todellisia historiallisia helmiä. Luostari sijaitsee Celion kukkulalla osoitteessa Via Quattro Coronati 20, jonne pääsee kahta tietä. Läheltä Colosseumia Via Quercetilta lähtee ylös Via dei Santi Quattro (kuvassa). Jos lähtee Via Cuercetiä pitkin muutaman metrin Via Capo di Afrikan kulmaukseen, niin siitä näkee luostarin mahtavan muurin alhaalta jalkakäytävältä päin. Via dei Santi Quattro kulkee toisestakin suunnasta luostarille jos on matkalla San Giovanni in Lateranolta Colosseumiin tai päinvastoin. Voi kävellä joko Via di San Giovanni Lateranoa pitkin tai sen vieressä kulkevaa Via Quattro Coronatia, mikä on "antoisampi" lähestyä luostaria.

Kirkko, oratoriot ja luostarin sisäpiha, chiostro, ovat avoinna maanantaista-perjantaihin. Kirkko myös sunnuntaisin. Messu arkisin kello 18.30 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 11.00.

Santi Quattro Coronatin jämäkkä kirkko ja luostari ovat keskiajalta ja luostari on Rooman parhaiten säilynyt keskiaikainan luostari. Luostari ja kirkko on restaurointu varoivaisesti muutama vuosi sitten. 

Sisäänkäynti pohjapiirroksessa sijaitsee oikealla. Ensin mennään ensimmäiselle sisäpihalle josta sitten edelleen toiselle ja sitten suoraan kirkkosalliin. Kirkkosalin vasemmalla seinustalla sijaitsee luostarin erittäin rauhallinen sisäpihä, chiostro, jonne pääsee käymään jos painaa ovikellon nappia kirkkosalissa. Ylinnä kuvassa sijaitsee Kardinaalipalatsi. Kaikkiin noihin huoneisiin mitkä on merkattu vihreällä pääsee käymään. 

Santa Barbaran kappeli ja Oratorio San Silvestro kirkkosalin kupeessa. Oratorio (latinaksi orare 'rukoile', 'kutsu') oli alun perin termi varhaiskristillisille yleensä yksityiskäyttöön  tarkoitetuille rukouskappeleille. Sanaa on sittemmin käytetty erilaisissa kappeleissa, omakotitaloissa, palatseissa tai haudoissa.

Luostari on toiminut samoissa tiloissa jo vuodesta lähtien 1564. Basilikassa on ainakin neljä marttyyriä ja pyhimystä haudattuina, kuten jo nimikin kertoo. 

Kirkkorakennus on pieni basilika Roomassa, omistettu neljälle kruunatulle pyhälle = Santi Quattro Coronati. Nämä neljä olivat roomalaisia ​​sotilaita keisarillisessa armeijassa ja kärsivät marttyyrikuoleman Diocletianuksen aikana (284–305), he kruunattiin marttyyrikuolemaan kruunulla.

Jo vuonna 499 kerrotaan että tällä paikalla sijaitsi Titulus, esikristillinen rukoushuone nimeltä Aemelianea. Melko pian nimi vaihtui SS Quattro Coronatorum nimeksi. Kirkkosali rakennettiin uudestaan paavi Pashalis II:n toimesta 100-luvulla kun Roomaan rynnänneet nomaadit hajoittivat rakennusta.

Vuonna 1138 sai benediktiinimunkit kirkon käyttöönsä ja 1200-luvulla rakennettiin luostari kirkon viereen ja sen yhteyteen järjestettiin Silvesterin kappeli, paavi Silvesterin kunnikasi.

Camaldoli luostarijärjestö sai luostarin käyttöönsä 1500-luvulla ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin muutti luostariin augustiiniläisnunnia, jotka vieläkin pitävät luostaria hallussaan.

Via Via Capo d'African ja Via dei Quercetin  kulmauksesta näyttää luostari näin mahtavalta. Quattro Coronati tarkoittaa neljää pyhimystä, Caludius, Nicostartus, Simpronianus ja Castorius, joiden reliikit on tuotu tänne hyvin aikaisi, alkuperäiseen kirkkoon. Luultavasti täällä on useiden muidenkin pyhimysten pyhät jälkeenjäännökset. Toisen tarinan mukaan kirkosta löytyy yhdeksän pyhimyksen reliikit.

Sisäänkäynti basilikaan

Sisäänkäynti luostariin

Giovanni Da San Giovanni/Giovanni Mannozzi on maalannut absidin freskomaalaukset, joissa kuvataan neljää suojelumarttyyri pyhimystä Severo, Severiano, Carpoforo ja Vittorino. Alttaritaulut pääalttarin vasemmalla puolen on maalannut Giovanni Baglione ja oikealla puolen olevat Raffaellino da Reggio. Maalauset ovat barokin ajalta.

Amerikkalainen kardinaali Roger Mahony on kirkon kardinaali ja siis vastuuussa nykyään kirkosta ja sen toiminnasta. 

Santi Quattro Coronati on vuodesta 499 lähtien nimetty kirkko Titulus (latinaksi 'otsikko', 'otsikko', 'kirjoitus', monikko tituli) tarkoittaa katolisessa kanonilaissa kirkkoa, jota katolinen kardinaali pitää nimikirkkona. Jokainen kardinaali-pappi ja diakooni saa määrätyn Rooman kirkkon nimikkokirkokseen. Se vaati vastuuta kirkosta.

Santa Barbaran kappeli

Tämä kappeli kuului jo alkuepreäiseen kirkkoon. Pyhä Barbara oli luultavasti kotoisin  Nicomeniasta, nykyisestä Turkista.

Pyhä Barbara oli legendan mukaan 200-luvulla elänyt kristinuskoon kääntynyt neito ja marttyyri. Legendan mukaan Barbaran isä vangitsi hänet vartioituun torniin. Barbara rukoili Jeesusta, joka hajotti tornin salamalla ja hän pääsi pakoon. Barbaran isä lähti takaa-ajoon ja saavutettuaan pakenevan tyttärensä mestasi tämän. Tällöin taivaasta iski salama, joka tappoi isän.

Pyhä Barbara on yksi neljästätoista hädänauttajasta, jotka ovat joukko pyhimyksiä, joita kunnioitetaan katolisessa kirkossa auttajina ja suojelijoina ennen kaikkea erilaisia tauteja vastaan.

Santa Barbaran kappeli

Oratorio San Silvestro

Tässä pienssä oratoriossa on Paavi Silvesteristä I:stä ja keisari Konstanstinuksesta upeita freskomaalauksia. Silvesteri I oli ensimmäienn paavi ja keisari Konstantinus oli hän joka päätti että Rooman valtakunnassa sallitaan kristinusko. Todellisuudessa se oli Konstantinuksen äiti Helena joka pakotti poikansa hyväksymään kristinuskon valtakunnassa. Helena kävi Pyhällä maallla ja toi mukanaan reliikkejä, mitä nyt ovat Helenan asunnon paikalle rekkennetussa kirkossa Santa Croce Gerusaleemme. Santa croce viittaa siihen puupalaan mikä on Jeesuken ristiinnaulimisrististä. Täällä olen tehnyt postauksen kirkosta.

Konstantinus kuolinvuoteellaan

Se oli paavi Silvester I joka kastoi Konstantinuksen kristinuskoon kuolinvuoteellaan. Siis nämä feskomaalaukset ovat erittäin kallisarvoisia historiallisesti katsottuna. Tiedot Silveteri I:stä ja muistakin ensimmäisistä paaveista ovat hyvin niukkoja. Joten mitään aivan varmaa tietoa ei ole saatavilla.

Oratorio San Silvestro

Akveduktit, Parco degli Acquedotti

Acquedotto Appio, oli ensimmäinen akvedukti joka rakennettiin jotta saatiin juoksevaa vettä Roomaan. Sitä ennen vesi otettiin Teveren joesta, kaivoista ja muista joista. Kaiken kaikkiaan rakennettiin 14 akveduktia joista on vieläkin kolme käytössä, Acqua Virgo, Acqua Felice ja Acqua Paola.

Roomalaiset eivät sentään olleet ensimmäiset akveduktien rakentajat. Egyptistä roomalaiset saivat esikuvan ja sitten niitä rakennettiin vähän jokapuolelle isoa Rooman valtakuntaa. Akvedukteja rakennettiin jo aikoinaan Babyloniassa. 

Aaikaisimmat akveduktit rakenneettiin kivestä ja tiilestä mutta viimeisimmät ovat jopa betonista tehtyjä. Italia on vuoristoinen maa ja vuorilta suli paljon lunta josta saatiin vettä Roomaan. Vuoristossa oli myös luonnon lähteitä joissa oli erittäin hyvää juomavettä. Vesi juoksi omalla painollaan sillä kouru oli tehty niin että se joka kilometrillä laski vähintäin kaksi senttimetriä alemmaksi ja näin saatiin luonnollinen paine akvedukteihin. Jotkut akveduktit rakennettiin hyvinkin korkeiksi ja jotkut nostettiin siltojen päälle jotta saatiin tarpeeksi kallistumista. Alkuun ne olivat avokouruja mutta myöhemmin kouruihin tehtiin katot.

Rooman valtakunnan ensimmäisen akveduktin rakensivat assyrialaiset Niniveen seistemännellä vuosisadalla eaa. Pisin roomalainen akvedukti rakennettin Kartagoon. Se oli 141 kilometriä pitkä. Rooman akvedukteista (350 kilometriä) rakennettiin suurin osa maan alle, vain 53 kilometriä maan päälle.

Acqua Appia kulkuväylä on merkattu punaisella.

Appius Caludius Caecus joka toimi sensorina Roomassa rakennutti niin Via Appian tien kuin Acqua Appian akveduktin vuonna 312 eaa. Acqua Appia kulki Porta Maggioron kaupunginportin kautta Forum Boariumille. Appian akvedukti oli korjattava useanpaan kertaan. Se sai alkunsa Via Prenestinan  varrelta, noin 16,4 kilometrin päästä Roomasta.

Acqua Appio, Parco degli Acquedotti, Via Lemonia 256, Appius Claudius

Sijaitsee Via Appian ja Via Tuscolanan välissä. Lähin metroasema on Giulio Agricola. Alueen kautta on kulkenut kaiken kaikkiaan seitsemän akveduktia joista useimmat rakennettiin renesanssin ajalla.

Anio Vetus oli toinen akvedukteista joka rakennettiin. Se valmistettiin noin 270 eaa. Siitä tuli 63 kimometriä pitkä joka sai alkunsa Tivolin luota ja kanava kulki melkein kokonaan maan alla.

Acquedetto Marcia oli pisin antiikin ajalla rakennetuista akvedukteista. Se oli 91 kilometriä pitkä ja rakennettiin vuosina 144-140 eaa. Vesi oli aitoa lähdevettä, erittäin puhdasta ja hyvän makuista. Marcian vesi oli parasta kaikista ja Plinius vanhempi kutsui vettä nimellä "clarissima aquarum Omnium", lahja Jumalilta. 

Marcian akveduktilla oli myös pisimmät holvit joista eräs lähellä Via Latinaa oli 9 kilometriä pitkä. Campidoglio, Esquilino, Celio, Viminali ja Aventino sai vetensä Marcian akveduktin kautta. 

Akveduktille löydettiin uusi lähde Asqua Augusta joskus vuosien 11-4 eaa välisenä aikana. Marcian vettä johdettiin ensin Caracallan kylpylään ja myöhemmin myös Diocletianuksen kylpylään. Marcia peruskorjattiin vuonna 1870 jolloin paavi Pius IX  Mastai Ferretti oli akveduktia vihkimässä.

Acqudetto Marcian kulkureitti merkattu punaisella

Acqua Tepula oli viimeinen akvedukti joka rakennettiin republikaanisella ajalla vuonna 125 eaa. Tepula tarkoitti lämmintä vettä. Tepulan vesi oli 16-17 asteen lämpöistä. Lähde sijaitsi Colli Albanin vuoristossa. Lähdettä kutsuttiin nimellä Pantanella, "arvokas vesi". Tepula oli vain 18 kilometriä pitkä. Vipsano Agrippa korjautti akveduktin vuonna 33 eaa jolloin se liitettiin Asqua Luliaan ja josta se erosi sitten lähenpänä kaupunkia. Akveduktia pitkin sai vettä nykyinen Terminin rauatieaseman sekä Porta Collinan alue. 

Acqua Lulia, Trofei di Mario, Piazza Vittorio, Esquilinon kaupunginosassa

Acqua Lulia oli viides roomalainen akvedukti jonka rakennutti Agrippa vuonna 33 eaa. Nimensä se sai kunnianimityksestä Gens Lulia joka tarkoittaa "sukua roomalaiselle ylhäistölle, kotoisin Alba Longasta". Se sai alkunsa Tusculumista ja juoksi 21 kilometriä Roomaan Porta Maggiorelle kuten edelliset akveduktitkin. Siitä eteenpäin se kulki Acqua Marciaa pitkin Viminaliin. 

Asqua Virgo rakennettiin vuonna 19 eaa ja se oli 20 kilometriä pitkä. Se johti vettä kylpylöihin ja Campo Marziolle. Alkunsa se sai Via Collatinan varrelta ja se kuljetti vettä Pincion alueelle. Via del Nazzarenolla (kuvassa) se yhtyi Asqua Claudiaan. Via del Nazarenolla oleva vesijohtoyhtymä on vieläkin käytössä. Nykyään johtoa pitkin kulkee vesi Treville, Colonnaan ja Campo Marziolle.

Asqua Virgon vesi juoksee Trevin suihkulähteeseen, Colonan ja Campo Mariziuksen kaupunginosiin, Bracaccian suihkulähteeseen Piazza di Spagnalla ja Piazza Navonan suihkulähteisiin.

Asqua Alsietina on tunnettu myös nimellä Asqua Augusta ja se rakennettiin 2 vuotta eaa. Sen vesi juoksi Naumachia Augusto niminen tekojärveen Trasteveressä ja sai alkunsa Martignanon järvestä lähellä Braccioanon järveä Rooman luoteisessa osissa. Tekojärvi oli reulut puolikilometriä halkaisijaltaan ja siinä psytyi siis ihan oikeasti laivat ajelehtimaan. Järvi sijaitsi Piazza San Cocimatolla, paikalla missä nykyään on torimyyntiä.

Suurin osa vedestä kulki keisarilliseen käyttöön ja loput yksityisten käyttöön. Martignanon järvestä oli 33 kilomteriä Tastevereen. Martignanon järvessä kuitenkin vesi siintyi melko pian ja tekojävi kuivui. Vesi oli laadultaan niin huonoa ettei sitä voitu käyttää juomaveteneä. Paavi Paulo V rakennutti uuden akveduktin nimeltä Acqua Paola.

Asqua Claudia, Domus Aurelia  Palatinolla, jonne akvedukti juoksutti myös vettä keisari Domitianuksen asuntoon.

Caligula pani akveduktin rakentamisen alulle mutta se valmistui vasta keisari Caludiuksen ajalla vuonna 52 jaa ja siitä nimi akveduktille. Alkulähteet sijaitsivat Simbrunin vuoristossa Rooman itäisellä alueella. Vesi oli erinomaisen hyvää laadultaan. Akvedukti johti vedet 68 kilometriä Porta Maggiorelle kuten muutkin aikaisemmat akveduktit joiden vesi tuli samalta suunnalta. Via Latina lähellä yhtyi akvedukti Ania Novus nimiseen akveduktiin. 

Vieläkin voi nähdä rippeitä akveduktien kohtaamispaikasta Parco degli Ascuedotti nimisessä puistossa.

Akvedukti Ania Novus rakennettiin samaan aikaan kuin Asqua Claudia ja ne yhtyivät toisiinsa. Ania Novuksen lähde sijaitsi samalla alueella kuin Aqua Caludiankin ja sen vesi juoksi Porta Maggiorolle. Matkaa tuli 87 kilometriä ja siitä seitsmän kilometriä lähinnä Porta Maggiorea yhtä matkaa Asqua Claudian kanssa. Ania Novus juoksutti eniten vettä kaikista akvedukteista.

Claudian akvedukti Parco degli Acquedotti'ssa

Asqua Traianan rakennutti keisari Trajanus vuonna 109 jaa. Paikka paikoin se kulki entisen Asqua Alsietinan reittiä. Sen lähde sijaitsi Sabatinin vuorilla Braccianon lähellä. Matkaa tuli 57 kilometriä ja  vesi juoksi maanalaista väylää Via Clodian, Via Trionfalen, Via Aurelian, Gianicolon kautta Teveren oikean puoliselle rannalle. Langobardien kanssa sotiessa akvedukti vaurioitui. Mutta myöhemmin 1600-luvulla rakennettiin Asqua Paola samalta suunnalta.

Asqua Alexsandrina oli viimeinen yhdestätoista suuresta akveduktista ja joka rakennettiin Alessandro Severion aikana vuonna 226 jaa. Se sai alkunsa Colonnan kunnasta ja kulki Via Prenestinan reittiä  Borghesen puistoon. Lähteet olivat samat kuin aikoinaan Asqua Felicen akveduktinkin. Vesi juoksi myös Neron ja Alexsandrinon kylpylöihin. Matkaa tuli 22 kilometriä.

Acqua Felicen suihklulähde Piazza San Bernardolla. Suihkulähde on toiselta nimeltään Mooseksen suihkulähde koska kuvassa keskellä on Mooseksen patsas.

Reilut 1300 vuotta myöhemmin Giovanni Fontana yhdessä Matteo Bortolanin kanssa korjaili vanhoja akvedukteja, varsinkin Aqua Alexandrinaa. Kaupunginosat Viminali ja Quirinale saivat vetensä juuri Aqua Alexsandrinian kautta ja molemmilla kukkuloilla sijaitsi paavillisia huviloita. Silloinen Paavi Sixtus V Peretti antoi käskyn korjata akvedukti. Vesi kulki Via Tuscolanalta Porta Furbaan, siitä Porta Tiburtinan kautta Arco di Sisto V:lle ja päätyi kuvassa olevalle ns Mooseksen suihkulähteelle, Tai Fontana dell'Acqua Felice.

Fontana dell'Acqua Paola

Acqua Paola rakennetiin vuonna 1605 paavi Paulo V Borghesen käskystä. Giovanni Fontana ja Carlo Maderno olivat suunnittelemassa suihkulähteitä akveduktin varrelle. Vesi johdettiin Gianicoloon ja Trastevereen, mutta paavilla oli alunperin ajatuksena vetää akveduktin avulla vedet Vatiikaanin puutarhaan. Paavin puutarhaan riitti vesi sillä paine oli niin valtava että kraanat hajosivat. Matkaa vedelle  tuli 85 kiloteriä ja se päätyi Fontana Mostra dell'Acqua Paolaan. Myöhemmin jatkettiin vesijohtoa toiselle puolen Tevereä Via Giulialle,  Ospizio dei Centro Pretin seinän vierustalle johon rakennettiin saman nimien suihkulähde. Mutta kun hospitsi hajoitettiin niin vesijohto  vedettiin Piazza Trilussalle Trastevereen.

Ponte Siston päädyssä Trasteveren puolella on toinen suihkulähde, mikä kuuluu Acqua Paolaan.

Fontana delle Naiadi, Piazza della Repubblicalla

Acqua Pia Antica Marcian akvedukti rakennettiin 1800-luvulla. Se oli tavallaan Acqua Marcian entinen akvedukti joka korjattiin ja sen vedet johtaa Piazza della Repubblicalla sijaitsevaan  suihkulähteeseen.

Acquedotto del Peschiera-Capore valmistui vuonna 1949 ja sen vesilähde sijaitsee lähellä Cittaducalea. Toinen lähde sijaitsee Frasso Sabinon kunnassa. Sieltä vesi juoksee 130 kilometriä ja siellä perillä sijaitseva vesivoimalaitos katsotaan olevan suurin  ja monimutkaisin keinotekoinen vesijohtosyysteemi maailmassa. Akveduktilla on oma lähteensä ja siitä riittää vettä juoksemaan 140 000 litraa sekunnissa Rooman kaupunkiin. Sen rakentaminen vei noin 20 vuotta. Roomassa on jopa eräs katu Monte Mariossa saanut nimen akveduktin mukaan.

Acquedotto Appio-Alexsandria rakennettiin vuosina 1963-1968 josta tuli Rooman viimeinen akvedukti. Sen tehtävänä oli kuljettaa vettä itäisiin  ja kaakkoisiin kapunginosiin. Se on yhdistetty Felicen akveduktiin ja näin ollen toimii vieläkin. Juomavetedeksi ei sitä juuri suositella. Mutta Rooman kraanavettä voi aivan hyvin juoda. Ei tarvitse pelätä.

Carlo Maderno

Julkisivu on Alessandro Galilein suunnittelema

San Giovanni dei Fiorentinin kirkko on firenzeläsiten kotikirkko Roomassa. Se sijaitsee alueella jossa asui aikoinaan paljon firenzeläisiä. Monta italaialsita arkitehtiä on ollut sunnittelemassa rakensnusta, Antonio da Sangallo nuorempi, Michelangelo Buonaroti, Giacomo della Porta. Francesco Borromini ja Carlo Maderno, joka on haudattu kirkkoon.

Carlo Maderno syntyi Capolagossa Sveitsissä vuonna 1556 ja kuoli Roomassa vuonna 1629. Carlo Maderno edustaa aikaisen barokin mestareita yhdessä Giacomo della Portan ja Giacomo Barozzi da Vignolan kanssa. Kaikki kolme olivat yhdessä suunnittelemassa Rooman ehkä hienointa barokkirakennusta Il Gesun kirkkoa, joka on toiminut kaikkien muiden jesuiittikirkkojen esikuvana ympäri maailmaa. Vain Madonna dei Montin kirkon barokkijulkisivu valmistui aikaisemmin  kuin Il Gesun.  Kuvanveistäjä Stefano Maderno oli hänen nuorempi veljensä ja Francesco Boromini oli sukua heille.

 

Il Gesu

Carlon isän veli Domenico Fontana tarvitsi apualaisia Roomassa ja näin Carlo kolmen veljensä kanssa muutti Roomaan. Alkuun he tekivät kipsi ja marmori koristeita seinille ja kattoon San Luigi dei Francesin kirkossa, joka on koristetu ihan viimeisen päälle.

San Luigi dei Francesi

Carlo Maderno on eniten tunnettu Pyhän Pietarin basilikan julksivusta joka valmisteltiin  vuosina 1608-1612. 



Santa Maria della Vittorian kirkon julkisivu on Carlo Madernon käsialaa

San Andrea della Vallen kirkon julkisivu on myös Carlon Madernon luomus.

Santa Susannan kirkon julkisivu on myös Carlo Madernon valmistama. Erittäin kaunis.

Santa Susanann kirkko on pieni mutta kaunis sisältäkin päin. Santa Susanna on amerikkalaisten kotikirkko Roomassa. 

Palazzo Barberinin hän suunniiteli yhdessä Francesco Borromini ja Giovanni Lorenzo Berninin kanssa. Tässä rakennuksessa yhdistyy barokin mestarien taidot ja on erittäin hyvä esimerkki arkkitehtoonisesta tyylistä joka syntyi Roomassa, nimittäin barokki tyyli.

Palazzo Chigi-Odescalchi, Piazza Santi Apostoli

Alunperin palatsin ralkensi Carlo Maderno mutta myöhemmin Gian Lorenzo  Bernini teki siihen uudistuksia muutama vuosi myöhemmin.  

Santa Maria Sopra Minervan kirkon julkisivu

Muita kirkkoja joissa Carlo Maderno on ollut mukana rakentamssa ovat San Giacamo In Augustan kirkko, Gesu e Maria, San Gioacomo degli Incurabili, Santa Lucia in Selci. Hän osallistui myös Paavin kesäasunnon kunnostamiseen Castel Gandolfossa ja Palazzo Matteissa. Roomassa on paljon rakennuksia joiden rakentamisessa tai korjaustöissä Carlo Maderno on ollut mukana.

Palazzo Mattein sisäpiha

Paavien kesäasunto Castel Gandolfossa

Cappella Caetani, Santa Pudenzianan kirkossa on Madernon tekemä

Palazzo Quirinale, Salone dei Corazzieri, Carlo Madernon suunnittelema salonki

Fontana Antica, Carlo Madernon suunniitelema suihkulähde Piazza San Pietro. Suhkulähetistä on torilla kaksi samanalaista