San Crisogono

San Crisogono, Viale Trastevere/Piazza Sonnino 44, Trastevere

Muun muassa bussit H , 44, ja 75 sekä raitiovaunu 8.

Vapaa siäänpääsy, paitsi kaivauksiin ehkä jokin pieni summa. Suosittelen!

Kukaan ei voi olla huomaamatta tätä kirkkoa, mutta moni silti ohittaa San Crisogonon kirkon kiireissään. Kirkko on historiallisesti erittäin mielenkiintoinen. Kuten sen ulkomuodostakin jo näkee että kirkkoa on rakennettu aika ajoittain uudestaan. Kirkon alla on entisen kirkon rippeet ja sen alla ykistyisen asunnon jälkeenjäännökset. Asunto on luultavasti Pyhän Crisogonon koti.

Kirkko on luultavasti valmistunut vuonna 499 ja uuskorjattu 1100-luvulla ja näin ollen tämä on yksi Rooman vanhimmista kirkoista. Viimeisen kerran kirkko on korjattu kardinaali Scipione Caffarelli Borghesen toimesta  vuonna 1866. 

San Crisogonon on toiminut Roomassa asuvien sardinialaisten ja korsikalaistenten kotikirkkona.

San Crisogonon kirkkoon ei voi olla törmäämättä. Kirkko jäi melkein Viale Trasteveren alle kun katua vedettiin Trasteveren halki 1800-luvun lopulla.

Michele Giambonon kuvaus Pyhästä Chrysogonuksesta/Crisogono di Aquileia/Crisogono

San Trovason kirkko, Venezia

Lucius Cornelius Chrysogonus osallistui Rooman valtakunnan sisällissotiin diktaattori Sullan vallan ajalla. Sulla hirtti Ghrysogonuksen ja useita muita sen ajan aatelisia ja heitti heidät alas Tarpeijan kallionkiellekkeeltä. Ghrysogonuksen pyhät jälkeenjäännökset lepäävät nykyään San Crisogonon basilikan pääalttarilla.

San Crisogonon basilikaan ei kukaan voi olla törmäämättä sillä se sijaitsee aivan Viale di Tarsteveren reunalla, melkein heti kun tullaan Trasteveren puolelle. Kupolin sisällä olevat freskot on maalannut Pietro Cavallini.

San Crisogono on Rooman vanhimpia kirkkoja, luultavasti neljännellä vuosisadalla, Paavi Sylveter I:n (314-335) käskystä. Kirkon paikalla sijaitsi tituli, Titulus Ghrysoconi, kristinuskon alkuaikojen kokoontumispaikka ennen kuin kirkkoja alettiin rakentamaan. 

Aikaisempi kirkko sijaitsee seitsemän metrin syvyydessä ja se on 300-luvulta. Tituli mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 499, mutta se oli luultavasti jo toisella vuoisadalla eaa. Giovanni Battista Soria rakensi kirkon uudestaan 1700-luvun alussa Scipione Borghesen kustannuksella. Kirkko kuuluu nykyään vieressä sijaitsevalle Trinitaari luostarille. Kirkko on uusikorjattu aivan äskettäin.

Pyhän Crisoconon kappeli

Crisogono toimi Aquileian piispana. Aquileia sijaitsee Pohjois-Italissassa, hyvin lähellä Slovenian rajaa. Aquileia on muuten tutustumisen arvoinen kylä mikä sijaitsee hyvin lähellä Gradoa, mikä on siistein rantalomakylä tällä alueella. Suosittelen!

Toisen tarninan mukaan silloinen keisari Diocletianus olisi matkustanut Aquileijaan ja käskenyt hirttää Crisogonon. Hänen ruumiinsa heitettiin mereen mutta ruumis rantautui ja Zoilo niminen pappi korjasti ruumiin talteen ja hautasi sen. Ruumis kuitenkin haettiin Zadariin, joka nykyään sijaitsee Kroatian puolella. Siellä perustettiin kirkko San Crisogonon ruumiille.

Kun astuu kirkon sisälle niin heti huomaa että kyseessä on vanha rakennus. Rakennus jopa tuoksuu vanhalle.

Anny Mary Taigin hautamuistomerkki. Hänet kanonisoitiin vuonna 1920. Hän kuului Trinitarijärjestöön. Joitakin hänen pyhiä jälkeenjäännöksiään säilytetään luostarin tiloissa.

Argeologisia kaivauksia kirkon alla, tai paremminkin luostarin alla. Kirkon alle kryptaan pääsee sakristiaan meneviä rappuja pitkin. Rippeet aikaisimmasta kirkosta sijaitsee seillä myös. 

Kaivauksiin pääsee katsomaan:

 Arkisin kello 7.30-11.3. sekä 16.00-19.30. 

Sunnuntaisin kello 8.00-13.00 sekä 16.00-19.30.

Messut kirkossa arkisin kello 7.30, 9.00, 10.00 ja 19.00. 

Suununtaisin ja ja pyhäpäivinä kello 8.30, 10.30, 12.30 ja 18.00.

HUOM! Tarkista ajat!

Kirkossa pidetään musiikkiesityksiä melko usein, jolloin kirkko avataan sitä varten erikseen, useinmiten kello 21.00. Tavallisimmin soitetaan urkumusiikkia. Sisäänpääsy on ilmainen.

Freskomaalauksia kryptassa

Argeologisten kaivauksien yhteydessä löydetty kaunis sargofagi

Antiikin ajalta ovat 22 graniittipylvästä peräisin. Lattia on kuuluisaa mosaiikkia, Gosmatesco työtä ja rippituoli on 800-luvulta. Pääalttari on vuodelta 1127 ja upea baldakiini on Gian Lorenzo Berninin 1600-luvun alulta.

Sisäänkäynti Piazza Sonninon puolelta. Pääsisäänkäynti on nykyään useinmiten lukittu, koska se sijaitsee melkein jalkakäytävällä. Joten tästä päsee kirkkoon ja kaiketi myös munkkiluostariin.

Kolmaskin sisäänkäynti löytyy kellotornin vasemmalta puolelta.

Kattokoristeissa on Scipione Borghesen suvun merkki. Kattokasetit ovat peitetty kullalla. Maalaus keskellä kattoa on Guercinon maalaama ylistys Pyhälle Ghrysogonukselle.

Kardinaali Scipione Caffarelli Borghese antoi kullata koko kirkon sisäkaton. Kardinaali Aldobrandini, joka oli Scipionen isän veljen poika, käski nimittäin kullata Santa Maria in Trasteveren basilikan sisäkaton juuri tätä ennen. Nämä kaksi kattoa ovat Rooman kaikista kalleimmat sisäkatot.

Upeaa kosmaattista lattiamosaiikkia, joka peittää koko kirkon lattian.

Tämä on Rooman ehkä kaikista parhaiten säilynyt kosmaattinen lattia ja ehkä myös kaunein.

Festa de Noantrin joka vuotiset pyhät menot on erittäin tärkeä tapahtuma San Crisogonon basilikassa. Juhlat pidetään Madonna Fumarolan kunniaksi. Vuonna 1535 tapahtui nimittäin ihmetapahtuma. Valtavan myrskyn jälkeen löydettiin Fiumicinosta meren rannasta puinen laatikko, jossa oli setripuusta veistetty Madonnan patsas. Merimiehet  toivat Madonnan munkeille San Crisogonon luostaariin. 

Siihen aikaan luostarissa asui karmeliittimunkkeja ja heidän symboolinsa on Karmelin vuorten Madonna, Madonna del Carmine tai Madonna Fumarole. Madonnasta tuli Trasteveren suojeluspyhimys. Madonna säilytettiin Scipionen Borghesen valmistuttamassa erikoisessa kappelissa San Grisogonon kirkossa. Madonna oli myös joitakin vuosia San Giovanni dei Genovesin basilikassa ja sen jälkee Madonnna siirrettiin Sant'Agatan basilikaan Trasteveressä.

Tämän tapahtuman jälkeen Madonna tulee vain kerran vuodessa esille, ensimmäsenä lauantaina 16. elokuuta jälkeen. Ensin Maadonna kuskataan moottoriveneessä Fiumicinosta Roomaan ja sitten hänet kannetaan kulkueessa San Grisogonon kirkkoon veirailulle.  Sieltä edelleen hänet kannetaan Sant'Agatn basilikaan, jossa Madonnaa nykyään sälytetään.

 PS: Vuonna 2023 ajalla 13/07-  31/07.

Tämän rituaalin jälkeen aletaan juhlimaan, syödään, juodaan ja tanssitaan usea vuorokausi peräjälkeen. Kaikki Tasteveren ravintolat ja kahvilat panevat parastaan.

Santi Silvestro e San Martino ai Monti

Basilika Santi Silvestro e San Martino ai Monti, Viale Monte Oppio 28

Avoinna: 7-12 ja16.30-19

Messu arkisin kello 7.30, 8.30 ja 18.00

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 8.30, 10.00, 11.30, 18.00 sekä 19.30

Tähän kirkkoon eksyy harvempi joka ei tiedä kirkon olemassaolosta. Kirkko nimittäin sijaitsee hieman sivusta suuremmista valtaväylistä ja silti keskustassa. Tänne löytää helposti jos lähtee Cavourin metroaseman luota ihanaa ja rauhallista ja erittäin keskiaikaista katua Via dei Selciä ja pian sitten tulla tupsahtaakin Piazza di San Martino ai Montille. 

Torilla seisoo paljon parkkeerattuja autoja ja torni nimeltä Torre dei Capocci. Torni kuului Capoccin aatelissuvun kastelliin/linnoitukseen, mikä on purettu kun alueen katuja levennettiin. 

Tässä torilla kohtaa viisi katua, vilkkaasti liikennöity "pääkatu" Via Giovanni Lanza, Via di San Martino ai Monti, Via dei Quattro Cantoni, ja kaksi pienenpää katua Via in Selci ja Via Equizia. Siihen aikaan keskiajalla monet rikkaat perheet rakensivat vartiotornin. Torneja löytyy ennen kaikkea Montin kaupunginosasta.

Via Merulanan kadulla  kulkee useita busseja, kuten 16, 75, 117, 714 ja C3, tämä viimeksi mainittu bussi kulkee ptikän matkan Rooman läitse kahden suurimman hautausmaan väliä. Cimitero Flaminion hautausmaa  ei ole ikävä kyllä mikään nähtäväyys, muttta Campon Veranon hautausmaa on kaunein hautausmaa minkä olen ikinä nähnyt! Olen tehnyt kolme postausta Campo Veranosta, osa I ja osa II ja 'pääpostaus'. 

Tämä basilika on yksi vanhimmista roomalaisista kirkoista. Basilikan nimi juontaa juurensa neljänneltä vuosisadalta, mutta basilika rakennettin kokonaan uduestaan 800-luvulla. Bonifatius VIII antoi kirkon Karmelvuoren Siunatun Neitsyen ritarikunnalle  vuonna 1229 ja kirkko on nykyään yksi Rooman tärkeimmistä basilikoista, joissa yli 750 vuoden ajan Jumalan äitiä on rukoiltu ja kunnioitettu nimellä " Nostra Signora del Monte Carmelo"/Karmelvuoren neitsyt Maria. Karmelvuori sijaitsee  Israelissa Haifan alueella. Vuori mainitan useamman kerran Raamatussa.

Raamatussa ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa vuori on Elian ja Baalin profeettojen välisen kohtauksen näytöspaikka. Yksittäiset erakkoina eläneet munkit alkoivat asuttaa vuorta jo 500-luvulta alkaen. Ristiretkien aikana,vuonna 1150, perustettiin karmeliittojen katolinen sääntökunta ja vuorelle rakennettiin luostari. Muslimit tuhosivat luostarin vuonna 1291, mutta se jälleenrakennettiin vuonna 1828. Elian luola Karmelvuoren juurella on pyhä niin kristityille, kuin juutalaisille ja muslimeillekin. Karmeliitit ovat oleet tiukin sääntökunta, muytat hekin ovat alaknet natamen hieman periksi tiukosiat säännöistään.

Tältä näyttää kirkko torin puolelta, mutta tästä ei ole sisäänpääsyä kirkkoon. Om mentävä kuvassa vasemmalla sijaitsevaa katua Via Equizia kirkon toiselle puolelle. Siellä on pieni kaunis ja rauhallinen tori kirkon edustalla.

Alkuperäinen Tituli Equitii sijaitsi tuossa kirkon vasemmalla puolella, jonne nuo portaat johtavat. Tituli sijaitsee maan alla. Pääalttarilta pääsee myös tähän osioon rakennusta, mutta se ei ole avoinna vieraille. Titulia näytetään oppaan kanssa sillloin tällöin. Titulus on 11x18 metriä kooltaan.

Luostari torin puolelta nähtynä

Mutta täältä torin puoleta ei pääse sisään kirkkoon, vaan on mentävä kirkon ympäri Via del Monte Oppion puolelle. Sieltä on sisäänpääsy kirkkoon. Kirkon sisäänkäynnin vieressä sijaitsee valtavan iso luostarirakennus. Jos kävelee luostarin ohitse luostarin takapuolelta aikaisin aamupäivällä, niin siellä on pitkä jono miehiä, jotka jonottavat ruokapakkausta. Luostari on karmeliittiluostari.

Monet luostarit jakavat pieniä ruokapaketteja köyhille, työttömille ja asunnottomille. Mutta sääntönä on ettei juovuksissa saa tulla ruokajonoon. 

Vatikaanissakin on tällainen jono kaksi kerta päivässä Pyhän Pietarin basilikan kupeessa, lähellä bussipysäkkiä. Siinä on Vatikaanin hyväntekeväsiyysjärjestön Caritas pääpaikka. Caritas pitää huolen myös pakolaisista ja maahanmuuttajista Italiassa. Ruotsissakin on Caritas, joka on täälläkin katolllisen kirkon organisaatio.

Santa Lucian luostarinkirkon sisäänkäynti, Via in Selci, sijaiste seläkkäin Santi Silvestroe martino ai Montin lusoatrian ja Arciconfraternita del SS. Sacramento e della Regina dei Martiri hyväntekeväisyys palvelun kanssa.

Tämä lyhyt katu Via in Selci on parhaiten säilynyt keskiaikainen katu Roomassa. Suosittelen kävellä päästä päähän ja käväistä Santa Lucia in Selcin kirkossa jos se on avoinna. Se on avoinna ainakin sunnuntaisin kello 9.30-10-30.

Santa Lucian luostarin kirkko

Via dei Salzin puolella sijaitsee toinen luostari, augustiiniläisluostari nimeltä Santa Lucia ja nunnien pieni kirkko, joka on avoinna kaikille messujen aikana. Luostarit seisovat seinät vastakkain. Santa Lucia in Selcin kirko on kahdeksannelta vuosisadalta. Borromini uuskorjasi kirkon 1600-luvulla.

Ulkoapäin luostari on julman ja kolkon keskiakainen, mutta sisältä se on varmasti viihtyisä ja moderni.

Santia Silvestro e San Martino ai Montin kirkon vieressä oleva luostari on karmeliittien hallussaan vuodesta 1299 lähtien ja heidän omistuksessaan vuodesta 1559. Tämä on karmeliittien pääpaikka Curia Generalizia dei Carmelitana. Luostarissa asuu nykyään 77 munkkia. Kirkko on myös karmeliittimunkkien kotikirkko ja kirkon papit ovat karmeliittejä jotka asuvat luostarin tiloissa. Myös vieressä sijaitsevan augustiiniläis-nunnaluostarin pappi asuu täällä karmelliitti munkkien kanssa luostarissa.

Roomasta löytyy noin parikymmentä karmeliittiluostaria.

San Martino oli alunperin unkarilainen. Hän eli 300-luvulla. Hän tuli Roomaan keisarin armeijan palvelukeeen. Hän sai komennon Galliaan, Ranskaaan. Kerrotaan että hän puolusteli kerjäläisiä ratsunsa selästä. Hän jätti Gallian ja sen jälkeen luultavasti hän antoi kastaa itsensä kristinuskoon. Hän alkoi kiinnostua papin virasta ja lopulta hänet vihittiinkin papiksi. Vuonna 361 hän perusti askettiisen luostarin Ligugé'en Ranskaan, jota pidetään ensimmäisenä luostarina Euroopassa. Luosatri on nyt nimeltään San Martin, Pyhän Martinon kunniaksi. Tämän jälkeen hänestä tuli Tours'in piispa. Piispana ollessaan hän perusti myös toisen luostarin nimeltä Marmoutier. 

Pyhää Martinoa juhlitaan 11. marraskuuta ja karmeliittien juhla pidetäään 16. heinäkuuta. 

Upea absidi missä ei ole alttaritaulua lainkaan vaan upea tabernaakkeli seisoo koristeena. Nuo komeat kynttelinjalat on valmistanut Fransesco Belli, joka oli tunnettu hopeaseppä 1800-luvulla. Kuorin kalkkimaalausket on tehnyt Cavallucci, Hän kuvaa neljää karmeliittipyhimystä Andrea Corsini, Mgadalena de pazzi, Pietro Tommaso ja Teresa d'Avila. Absidissa on myös kuvattuna Jumala, Maria ja Jeesus lapsi ja Pyhä Pietari ja Paulus.

Santi Silvestro tulee kirkon nimeen paavi Silvestrosta. Se oli paavi Silvestro I joka rakennutti tämän kirkon neljännellä vuosisadalla. Kirkko oli silloin alkuun Titulus Equiiiti nimeltään, ei siis varsinainen kirkko, vaan alkukristillinen rukous-ja kokoontumistila jonkin yksityishenkilön talossa. Basilika rakennettiin 600- ja 900-luvuilla ja korjattu useanpaan kertaan.

Kirkko ja basilika on oikeastaan sama asia, muttta basilkan arkkitehtuuri on hieman erilainen kuin muitten kirkkojen. Basilikassa nimittäin on keskilaiva sivulaivoja huomttavasti korkeampi ja siellä ylhäällä on ikkunoita joista valo pääsee kirkkosaliin.

 

Italiassa sanalla basilica tarkoitetaan myös erityisen arvoaseman omaavaa kirkkorakennusta sen muodosta riippumatta.

Confessio/krypta, Titolo di Equizio, jonne pääsee portaita pääalttarin alle on nähtävyys 

Täällä on monen pyhimyksen reliikit kuten esim. Pyhä Sofia roomalainen, Artemis, Paulina, Sisinnius ja paavi San Martino I, joka eli 600-luvulla.

Vasemalla puolella salia on ovi, mikä johtaa titukseen, mutta ovi on aina lukossa, eikä kirkossa ole kirkkovahtimestaria juuri koskaan avaamassa ovea. Jostain syystä ei uskalleta antaa ihmisten käydä siellä omin päin, kuten yleensä on tapana Roomassa. Pelätään kai että sinne tulee asunnottomia nukkumaan. Tai että pelätään että kävijät jättäävät lamput palamaan.

Minut tultiin kerran 'häätämään ulos' San Lorenzo Fuori del Muran basilikan kryptasta, koska kirkko haluttiin lukita.  Olin siellä kryptassa aivan yksin, joten ei olisi ollut mukavaa jos meikälänien olisi lukittu yön ajaksi kirkkoon. Aukiolo-ajoista on vakea  pitää lukua, koska jokaisella kirkolla on eri aukiolo-ajat.

Portailla mitkä johtaa alkuperäsien kirkon rippeisiin kasvaa rikkaruohoa, joten portaita ei ole kovinkaan usein käytetty.

Kirkon julkissivu on Pietro da Cortonan suunnittelema ja vuodelta 1650. Stefano Castelli on valmistanut Pyhän Silvestron ja Martinon reliefit. Kirkon takaa pääsee portaita pieneen puutarhaan. Luostarin yhteydessä on soiaalikeskus missä köyhille ja kodittomille jaetaan ruokaa.

San Martino ai Montin kirkko perustettiin nähtävästi 300-luvun lopulla yksityishenkilön kotiin ja siitä nimitys Tituli Equitii. Tämä kirkko on luultavasti Rooman toiseksi vanhin kirkko. Pantheon on vanhin vaikka sekin on suurelta osin uusrakennettu. San Silvestro e San Martino ai Monti on pyhitetty Paavi Silvestrolle ja Toursista kotoisin olevalle kardinaalille nimeltä Martin(o). 

Nykyinen kirkko on Paavi Sergius II:n ajalta, 800-luvulta. Katakombeista haettiin pyhiä jälkeenjäännöksiä hevoslasteittain kirkkoon. Pyhän Sofian (Sophia of Rome) jälkeenjäännökset olivat mm lastissa mukana. Alkuperäisestä kirkkorakennuksesta on melko paljon jäljellä vaikka kirkkoa on korjattu useanpaankin kertaan.

Basilikan alla olevan kryptaan pääsee pääalttarin alta kryptasta. Argeologit ovat tehneet kaivauksia kirkon alla ja löytäneet vanhat jumalanpalvelustilat, Titulus Equitii'n. 

Kryptan on suunnitelut Pietro Cortona 1700-luvulla. Kryptassa on useammankin paavin, sekä useammankin pyhimyksen jälkeenjäännökset, jotka tuotiin suojaan kirkkoon katakombeista. Täällä on myös niin Lateraanikirkon kuin Konstantiinin basilikista tuotuja maalauksia.

Kaksi tittelikardinaalia jotka ovat huseeranneet kirkossa on valittu paaveiksi, Pius XI vuonna 1922 ja Paulus VI vuonna 1963. Tabenaakkeli pääalttarilla on Francesco Bellon tekemä. Kirkossa on erittäin paljon kappeleita ja jokainen niistä tipaten täynnä kauniita maalauksia.

Vastapäätä Santi Silvestron ja San Martino ai Montin kirkon sisääkäyntiä Viale del Monte Oppion varrella seisoo korkea jämäkkä muuri ja sen takana sijaitsee yksi Rooman upeimmista palatseista, Palazzo Brancaccio. Palatsin tontti on valtavan iso, se käsittää kokonaisen kortteliston. Via Merulanan ja Via Mecenaten katujen kulmauksessa, palatsin tontin nurkkauksessa sijaitsee Brancaccion teatteri.

Teatro Brancaccion nimi ensi alkuun oli Teatro Morgana. Aivan ensin teatteri oli nimeltään Politeama Brancaccio. Teatterin tiloissa on myös toiminut elokuvateatteri yhteen aikaan. Teatterissa on esiintynyt monen monta tunnettua italialaista näytetlijää. Myös konsertteja on pidetty. The Beatles ja Jimmy Hendrix, Louis Amrstrong ja Adriano Caletano ovat esiintyneet teatterissa.

Brancacciot ovat napolilaista aatelissukua, joilla on jopa oma kirkko Napolissa, Sant'Angelo al Nilo. Suku jakautui useanpaan haaraan. Napolilaisen sukuhaaran merkittävin henkilö oli Salvatore Brancaccio, joka sai jo syntyessään prinssin, markiisin ja herttuaan tittelit. Salvatore syntyi Napolissa vuonna 1842 ja avioitui Pariisissa amerikkalaisen upporikkaan Mary Elizabeth Bradhurst Filedon kanssa, joka jopa maksoi miljoonaa dollaria päästäkseen avioliittoon tämän kuninkaallisen herran kanssa ja päästäkseen Italian kuningatar Margheritan piireihin. 

Rouva halusi asettua asumaan Roomaan lähelle kuningatarta, joten herra Brancaccio rakennutti tämän palatsin vaimolleen Roomaan. Brancaccion palatsista tuli viimeinen aristokraattinen palasti Roomaan.

Itse palatsi seisoo Via Merulaan puolella. Sen tiloissa sijaitsse nykyään mm Museo Nazionale d'Arte Orientale Giuseppe Tucci, josta olen kertonut aikaisemmin täällä. Palatsin tiloissa sijaitsee myös upea juhlahuoneisto, missä roomalaiset julkkikset  ja rikkat suvut pitävät juhliaan. Tämä on ylenpalttista luksusta, oikeastaan melko vastenmielistä luksusta. Palatsin alueelle pääsee portista Via del Monte Oppio 7. Osassa puistoaluetta saa liikkua vapaasti.