Pyhän Pietarin basilika, osa II

Vanha Pyhän Pietarin kirkko vuonna 1450. Vasemmalla Santa Maria  della Febbren kirkko ja taustalla Santa Andreaksen mausoleumi, jonka edustalla obeliski, ja sen takana Santa  Petronillan mausoleumi.

Giovanni Battista Piranesin kuvaus uuden Pyhän Pietarin kirkon takaa Vatikaanista. Vanha Pyhän Pietarin kirkko rakennettiin 300-luvulla jaa. Paavi Julius päätti vuonna 1550 että melkein  käsiin hajoava Pyhän Pietarin kirkko on purettava ja rakennettava uudestaan. Uusi kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1626.

Pieter Jansz Saendredamin maalus vuodelta 1629

Santa Maria delle Febbren kirkko ja Vatikaanin obeliski. Santa Maria delle Febbren kirkko sijaitsi lähellä vanhaa Pyhän Pietarin kirkkoa. Se oli vanha mausoleumi, kunnes sen tiloissa alettiin pitämään kirkollisia menoja. Se oli jopa vanhempi kuin Konstantinin basilika Roomassa.

Sen vieressä sijaitsi toinenkin kirkko joka oli pyhitetty Pyhälle Petronillalle joka kuoli marttyyrikuoleman Roomassa ensimmäisellä vuosisadalla. Katollisen kirkon mukaan hän oli Pyhän Pietarin sisko. Paavi Paolo I laitatti pyhän Petronillan jälkeenjäännökset marmorista valmistettuun sargofagiin ja sitä säilytettiin vanhassa pyhän Pietarin kirkossa. Kun sargofagi löydettiin Petronellalle pyhitetystä mausoleumista uutta Pyhän Pietarin kirkkoa rakennettaessa yritettiin sargofagin kaiverruksia tulkita. Tultiin siihen tulokseen että Petronilla on tainnut kuulua roomalaiseen aatelissukuun Aurelii. Ensimmäisestä marttyyriluoettelosta jonka Hieronymos laati 400-luvulla ei Petronillaa löydy mutta myöhemmästä kylläkin. Kuudennella vuosisadalla jaa lyötiin kuitenkin lukkoon että Petronilla oli Pyhän Pietarin sisko.

Petronilla sai sittemmin oman alttarin Uudesta Pyhän Pietarin kirkosta jossa hänen sargofaginsa nyt sijaitsee. Michelangelo ja Bramante saivat suunnitella kappelin joka nyt sijaitsee kirkkosalin oikealla puolella viimeisenä. Pyhän Petronillan kappelin alttaritaulu (kuvassa) on Guersinon maalaama ja se kuvaa Petronillan hautajaisia. Alkuperäinen alttaritaulu on nykyään Kapitolisen museon kokoelmissa.

Santa Maria della Febbressä sijaitsi sakristia sinä aikana kun uutta Pyhän Pietarin basilikaa rekennettiin. Obeliski siirrettiin vuonna 1573 uuden Pyhän Pietarin basilikan eteen torille. Vasta 1700-luvun lopulla Santa Maria delle Febbre hajoitettiin jotta saatiin tilaa uudelle sakristialle.

Sakristia kuvassa keskellä. Casa Santa Martan hospitsi sijaitsee sakristian oikealla puolen, eikä se näy tässä kuvassa.

Tässä kuvassa näkyy rakennukset selvästi basilikan vasemmalla puolen. Napsauttamalla kutakin kohdetta saat virtuualisen kuvan!

Casa di Santa Marta/Domus Sanctae Marthae

Paavi Fransiscus asuu noin 50:n papin ja kardinalin kanssa Casa Santa Martassa. Rakennuksessa on  yksiöitä ja kahdenhengen huoneita sekä yksi pieni kahdenhuoneen asunto. Paavi sanoi me kaikki olemme veljeksiä ja siksi voidaan asua yhdessä.  Joten hän elää ja asuu kuten muutkin papit ja kardinaalit ja syö kardinaalien ja pappien kanssa samassa pöydässä, eikä hän halua erikoista istumapaikkaa ruokapöydässä. 

Vatikaanin palatsissa sijaitsevaa paavien asuntoa peruskorjataan. Voihan se olla niinkin että paavi muuttaa vielä sinne jos kardinaalit Casa Santa Martassa niin toivovat.

Paavi Fransiscus asui huoneessa numeo 207 koonklavin aikana ja paaviksi tultuaan hän muutti pineen kahden huoneen asuntoon numeroon 201. Paavi tarvitsee keskustelu- ja työhuoneen jottei tarvitse ottaa vieraita vastaan makuuhuoneessaan.

Sakristia sijaistee Pyhän Pietarin basilikan kupeessa sijaitsevassa rakennuksessa jossa on pieni torni, kuvassa keskellä. Sen takana vasemmalla on Casa Santa Marta ja oikealla paavin audienssisali.

Casa Santa Marta on ns hospitsi jossa aikoinaan asusteli pyhiinvaeltajia mutta nykyään pappeja ja Vatikaanin kardinaaleja. Nykyinen paavi Franciskus on asettunut asumaan Casa Santa Martaan jossa hän on asunut Rooman reissuillaan aikaisemminkin. Tuossa vasemmalla sijaitsee myös Santa Martan nunnaluostari jossa edellinen paavi Bendictus XVI asuu nyt eläkepäivinään. Kolme Santa Martan luostarin nunnaa on jo aikasemmin hoitanut paavi Benediktusta silloin kun hän asui Vatikaanin palatsin paavin asunnossa. Nykyinen paavi Fransiscus ei halua muuttaa Vatikaanin palatsin paavinasuntoon.

 

San Vincenzo de'Paoli järjestön nunnat cornettepäähineissään

Casa Santa Martan luostarin nunnat kuuluvat San Vicnezo de'Paolin perustmaan luostarijärjestöön. San Vicenzo de'Paoli oli ranskalainen pappi. Järjestön pääluostari sijaitsee keskellä Pariisia, Rue du Pac 140. Ympäri maapallon on järjestöön kuuluvia nunnia noin 25 000. Nunnat käyttävät erikoista päähinettä, cornette. Luonnolisestikaan ei kaikki järjestön nunnat enää käytä tuota päähinettä, mutta joissakin luostareissa sitä varmasti käytetään vieläkin.

Paavin pukeutumishuone sakristian yhteydessä. Keskellä paavin alttari jossa hän voi rukoilla ja hiljentyä.

Pyhän Pietarin basilikassa kirkkosalin vasemmalla puolen on selvä opastaulu sakristiaan.

Donatello: Ciborium

Museo del Tesoro della Basilica di San Pietro in Vaticano sijaitsee sakristian yteydessä ja sisäänpääsy on basilikan sisältä, sen vasemmalta seinustalta. Vatikaanin omilla sivuilla nimitetään museota nimellä Fabbrica in San Pietro in Vaticano, joka oikeastaan tarkoittaa sitä Vatikaanin organisatiota joka huolehtii kaikesta ulkoisesta koskien rakennuksia, esineitä, taidetta ja vastaavaa Vatikaanissa. 

Sakristiassa on myös kappeli ns Santissmo Sarcamento, jossa pidetään arkisin messuja. Toinen paikka jossa pidetään messuja on basilikan päädyssä, Pyhän Pietarin alttarilla. Jotkut messut pidetään myös Pyhän josefin altatrin ääressä. Vain juhlapyhinä messu pidetään basilikassa Ciboriumilla ja silloin on paavikin mukana messussa. 

Maanantaista lauantaihin messu kello 8.30. 

Messuja pidetään yhtenään kello 16.15 saakka jolloin on erikoinen eukaristinen messu.

Avoinna 1.lokakuusta 31. maaliskuuhun  kello 8.00-18.15.

 1. huhtikkuusta 30.syyskuulle kello 8.00-19.00.

Suljettu 25.joulukuuta ja pääsiäsipyhinä.

Sisäänpääsymaku 6 €

Museossa on yhdeksän huonetta. Museo on korkeatasoinen ja sisältää pyhiä esineitä sekä erikoisia argeologisia löytöjä. Edellä kuvassa on suuren mestarin Donatellon valmistama Ciborium. Monta muuta taide- ja kirkkohistoriallista esinettä löytyy myös museosta. Museo avattiin vuonna 1975 paavi Paulo VI Maria Montinin toimesta Carlo Marchionnin vuonna 1784 suunnittelemaan ja rakentamaan sakristiaan. Alun perin sakristian suunnitteli Filippo Juvarra mutta hänen suunnittelemaa sakristiaa ei voitu toteuttaa kustannusten takia. Puumalli Juvarran suunniteelmasta sakristiasta  löytyy museoon mentäessä. Franseco Militia oli sen ajan arkkitehtikriitikko ja hän rirtiosi niin paljon Marchionnin suunnittelmaa sakristiaa että Marchionnin oli pakko lähteä Roomasta. Oikeastaan Fransesco Militia oli Roomassa Napolin kuinkaan toimesta, sillä Napolin kuninkaalla oli omistuksessan rakennuksia silloisen Kirkkovaltion alueella.

Marmorista valmistettu sargofagi, Il Sarcofao di Giunio Basso, vuodelta  359 jaa.

Tämä sargofagi on siitä erikoinen että se voi olla ensimmäinen kristityn henkilön sargofagi. Se on ajalta jolloin ei kristittyjä haudattu sargofageihin. Kerrotaan että poliitikko Giunio Basso kääntyi kristinuskoon kuolinpedillään.

Ensimmäinen huone on Sala Della Colonna nimeltään jossa on yksi kahdestatoista marmorikolonnasta Maxentinuksen basilikassa. Kolonna/pylväs on neljänneltä vuoisadalta. Kahdeksan muuta pylvästä löytyy Pyhän Pietarin kirkon kupolin alla olevista seinänischeistä.

Sala della Cattedra'sta löytyy esimerkiksi tämä Crux Vaticane joka on tehty kullasta ja jalokivistä ja on peräisin seitsemänneltä vuosiadalta. Tämän ristin lahjoitti silloiselle paaville 500-luvulla Bysantin keisari Justinus II ja hänen vaimonsa Sofia.

Samasta salista löytyy kopia Pyhän Pietarin tuolista, cattedra. Se on valmistettu puusta ja norsunluusta ja tuolia käytettiin kun keisari tuli Roomaan paavi Giovanni VIII (Johannes) luokse vuonna 875 siunaaman ja kruunauttamaan itseään. Siihen aikaan Rooma kuului Sakslais-roomalaiseen valtioon jossa keisari asui Saksassa ja paavi huseerasi ja piti valtaa Roomassa. Keisarit tulivt vain kerran Rooman silloin kun heidät vihittiin ja siunattiin paavin toimesta keisarin virkaansa.

Cappella delle Beneficio'ssa sijaitsee esimerkiksi tuo edellä kuvassa oleva Donatellon Ciborium.

Sala di Sisto IV  sai nimensä paavi Sixtus IV Felice Perettin mukaan. Kuvassa paavi Sisto VI:n hautamuistomerkki vuodelta 1493. Antonio del Pollaiuolo oli paavi Julius II della Roveren veljenpoika ja kuulusia ja suosittu firenzeläinen maalarimestari, kuvanveistäjä ja kultaseppä. Paavi Sisto VI/Sixtus VI lepää omassa itselleen rakennuttamassa kappelissa Santa Maria in Maggioren basilikassa.

Sala dei Reliquari sisältää esimerkiksi paavi Pio X:n paavin kaulaketjun ja ristin, Croce pettorale (kuvassa). Salista löytyy myös hopea ja emalitöitä, kuten ehtollismaljoja sun muuta.

Sala dei Candelabri sisältää upeita kynttelikköjä joita on käytetty pitkälle 1900-luvulle saakka Pyhän Pietarin basilikan alttareilla. Siellä on jopa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema kynttelikkökin.

Sala dell'Angelo'sta löytyy Gian Lorenzo Berninin muovaama enkeli. Tämä enkeli on yksi kahdesta Pyhän Pietarin basilikan tabernakelissa sijaitsevasta enkelin malleista. Salissa on myös pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin patsaat jotka on veistänyt Sebastian Torriginai.Salissa on myös liturgisia arvoesineitä.

Kahdeksas sali on nimeltään Galleria. Salissa on joukko liturgisia arvoesineitä ja mm  kuvassa oleva paavin tiara 1800-luvulta. Salista löytyy Arnolfo Gambion veistämä pronssipatsas ja paljon muuta.

Sala di Giuno Basso sisältä tuon arvokkaan sargofagin josta on kuva edellä. Sargofagissa on ensimmäisen kerran historiassa kaiverrettu ja veistetty tapahtumia Raamatusta.

Tempio Maggiore di Roma/Synagoga

Tempio Maggiore di Roma eli synagoga sijaitsee Lungotevere De Cenci, Teveren joen rannalla.

Maan alla sijaitsee alkuperäinen temppeli Il Tempio Spagnolo ja Il Museo Ebraico, juutalainen museo. Itse synagoga sijaitsee maantasalla ja se muistuttaa tavallista kirkkosalia koska arkkitehdit eivät olleet juutalaisia. Kirkkosalissa on katto korkealla ja seiniä koristaa valtavan isot lasimaalauksilla koristellut ikkunat. Naisia varten on oma lehtarinsa kuten ortodoksiessa synagogassa tulee ollakin, vaikka tuskin sitä enää käytetään tarkoitukseensa. Synagoga on noin 15 000 Roomassa asuvan juutalaisen ahkerassa käytössä.

Juutalaisa saapui Roomaan jo toisella vuosisadalla eaa jolloin  Judea kuului osana Rooman valtakuntaan. Juutalaisilla oli pieni synagoga Trasteveressä Teveren joen toisella puolella. Tämän synagogan paikalla oli rakennus jossa oli juutalaisille koulu ja pieni synagooga. Tämän synagogan rakentaminen pantiin käyntiin vuonna 1870 mutta se valmistui vasta vuonna 1904. Juutalaisten ghetto sijaitsi alueella johon synagoga rakennettin. Ensin oli vain hajoitettava rakennuksia jotta saatiin tilaa. Synagogan paikalla on aivan varmasti historiallinen tarkoituksensa. Ghetosta olen tehnyt oman sivun! Ghetto ja synagoga sijaitsevat Sant'Angelon kaupunginosassa, jolle olen tehnyt myös oman sivun.

Kun Italian ruhtinaskunnat yhdistyivät yhteiseksi valtioksi vuonna 1870 saivat myös juutalaiset Italian kansalaisuuden  kuten muutkin Italiassa asuvat saivat.

Paavi Johannes Paulus II vieraili synagogassa vuonna 1986 ja Paavi Bendictus XIV vuonna 2010.

Lähellä Piazza Bolognaa, Via Padova 92 ja Via Garfagnana 4  sijaitsee kaksikin libyalaisille juutalaisille omistettua synagogaa ja omat ravintolat. Tässä on lista kaikista Rooman synagogista ja kosher ruokapaikoista. Kosher pikaruokapaikkoja voin suositella erityisesti.

Museo Ebraico di Roma on avoinna sunnuntaista torstaihin (16.syyskuuta - 15. kesäkuuta)  kello 10.00 - 16.15 , perjantaisin kello 9.00 - 13.15. 

Sunnuntaista  torstaihin (kesäaikaan 16.kesäkuuta - 15. syyskuuta) kello10.00 - 18.15 ja perjantaisin kello 10.00 - 15.15. 
Museo on käymisen arvoinen.

Museossa on mielenkiintoinen myymäläkin josta voi ostaa korkearvoisia tuliaisia kuten juutalaisia hopea- keramiikka-, kupari- ja lasiesineitä ja koruja sekä   taide-esineitä, kirjoja tai Venezialaista Murano lasia jne,  kaikki tunnettua italialaista laatua ja suunniittelua. Todellinen aarreaitta! Luotto- tai pankkikortti käy.

HUOM! Valokuvaus ja filmaus synagogassa ja musoessa on kiellettyä! Lupa  siihen on anottava etukäteen.

Chanukkiyah kynttelikkö Tempion pihalla

Synagogaa ei käytetä vain uskonnollisiin menoihin vaan myös kuttuurillisiin menoihin. 

Muistomerkki 

Vuonna 1982 hyökkäsi viisi aseistetttua palestiinalaista terroristia sisäännäkäynnissä ihmisten päälle. He heitiivät muutaman käsikraanatin synagoogan siään. Yksi laspi kuoli ja 37  henkilöä loukkaantui. 

Museoesineitä 

Santa Maria in Via Lata

Via del Corso 306

Palazzo Pamphili/Galleria Pamphili vasemalla ja Santissima Sacramento di Santa Maria i Lata  keskellä ja Palazzo Pamphili vasemmalla. Kirkko seisoo aivan keskellä Roomaa. 

Santa Maria in Via Lata, Via del Corso 306

Nimi Corso tulee sanasta Corsi joka tarkoittaa hevosjuoksukilpailuja, joita paavi Paulo II järjesti kadulla 1460-luvulla. Paavi itse istui Palazzo Venezian pienellä parvekkeella ja seurasi kuinka hevoset saapuivat maaliin Piazza Venezialla. Joskus annettiin aasien juosta tai juutalaiset pantiin juoksemaan kilpaa. Juutalaisia ​​juoksutettiin niinkin myöhään kuin vielä vuonna 1668.

Monen sadan vuoden ajan pidettiin karnevaaleja Corsolla. Laulettiin ja tanssittiin kadulla ja heiteltiin serpentiinejä, kukkasia ja karamellejä toistensa päälle. Alkoholin käyttö oli aivan järjetöntä ja useimmat varustautuivat naamioihin kuten Veneziassa on vieläkin tapana viettää karnevaaleja.

Via del Corson varrella sijaitsee upeita palatseja ja elegantteja vaatetusliikkeitä nykyään. Via del Corso on 1,6 kilometriä pitkä suora katu. Via del Corso on entinen Via Flaminia, joka kulki Piazza Venezialta suoraan kohti Ponte Milviota Rooman pohjoisosassa. Via Flaminian loppupää sijaitsee noin viisi metriä Via del Corson alla. Niin paljon hajonneita rakennuksia ja muuta roinaa on kertynyt maan pinnalle, jotka sitten on vaan tallattu ja tasoitettu ja uusia rakennuksia ja katuja rakennettu päälle. Keskiajalla kutsuttiin Via del Corson loppupäätä Via Lata'ksi, josta nimi kirkolle. Nykyinen Via Latan kuja /katu kulkee kirkon oikeata sivua.

Via Latan varrella on tämä vedenkantaja vesiposti. Aikoinaan vesi piti kantaa Teveren joesta ja tämä kuvaa sellaista vedenkantajaa.

Santa Maria in Via Lata, Via del Corso 306 

Nykyään kirkko on näköjään avoinna kaikkina viikon päivinä erikoiseen aikaan kello 17.00 - 22.30, paitsi sunnuntaisin kello 9.45 - 11.30 ja 17.00 - 22.30. 

Messu arkipäivinä vain kello 20.00, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 10.30 ja 20.00.

Santa Maria in Via Latan kirkko on suosittu rukouskirkko jonne ihmiset poikkeavat mielellään keskipäivän tauon aikana ja työpäivän päätteeksi. Via Latan katu löytyy noin reilun sadan metrin päässä Via del Corso'lla, Piazza Venezialta lähdettäessä.

Kirkon vasemmalla puolen sijaitsee  Centro di Cultura Mariana Mater Ecclesiae, joka kuuluu Marianum nimiselle teologiselle tiedekunnalle. Marianum on katollisen kirkon Pyhää Mariaa ja Mariapalvontaa koskeva tiedekunta.

Pääalttarin Maria ikooni, Vergine Advocata, on 1200-luvulta.

Luultavasti alkuperäinen kirkko seisoi jo tällä paikalla seitsemännen vuosisadan lopulla. Teveren joki tulvi usein pahasti 1400-luvulla, ja koko kirkko oli rakennettava uudestaan ​​tulvien takia. Alkuperäinen kirkko joutui lattian alle. 

Vasta kaksisataa vuotta myöhemmin sai kirkko julkisivun vuonna 1668. Barokkijulkisivun valmisti Pietro da Cortona joka laittoi kirkon sisäänkäyntiin kahdeksan mahtaava kolonnaa. Olimpia Aldobrandini joka oli ainoa Aldobrandinin suvun valtavan suuren omaisuuden perijä, kustansi kirkon lisärakennuksen vuonna 1650, jolloin kirkko liitettiin läheisesti Pamphilin sukuun. Olympia Aldobrandini nimittäin mení naimisiin yhtä upporikkaan attelisherran Camillo Pamphilin kanssa ja heidän palatsinsa sijaitsee vieläkin kirkon vieressä.

Kirkkosalin kaksitoista kolonnaa ovat sisilialaista punaista jaspiskiveä. Kirkossa on käytetty paljon marmoria ja kultauksia. Pääalttaria on pidetty Gian Lorenzo Berninin luomuksena, mutta siitä ollaan epävarmoja. Kirkkoon on haudattu useampia Napoleon Bonaparten sukulaisia. Mestari Rafaelin ystävä runoilija Antonio Tebaldeo on haudattu kirkkoon. Rafael on maalannut portretin Antonio Tebaldeosta ja sitä säilytetään Vatikaanin museon Pinacotecassa.

Legenda kertoo että kirkko rakennettiin paikalle jossa Pyhä Pietari ja Paavali sekä apostolit Johanens ja Luukas pysähtyivät. Toinen legenda kertoo kuitenkin että pyhä Paavali olisi asunut tällä paikalla.

Käynti argeologisissa kaivauksissa alkuperäisessä kirkossa ja kryptassa on mahdollista perjantaista sunnuntaihin kello 10.00-18.00. Sisäänpääsymaksu 2 €. Sunnuntai-iltaisin helmi-maaliskuussa on erilaisia ​​kirkkokonsertteja kello 21.00. Ilmainen sisäänpääsy konsertteihin.

 

Santa Maria in Via Latan kirkko on hyvin vanha ja se vanhin kirkko on maan alla silla Rooman tiet ja uudemmat rakennukset ovat rakennettu kaikkien vanhojen hajonneiden rakennusten ja roinan päälle.

Santa Maria in Via Lata on erittäin kaunis ja suosittu kirkko.

Palatsissa on Caffe Doria Gallerian vieraille, mutta kahvilaan pääsee myös kadulta Via della Gatta 1. Kahvila on elegantti, rauhallinen ja kohtuuhintainen. Via della Gatta on hiljainen sivukatu joten harva eksyy kadulle ja kahvilaan. Silti suosittelen tätä erinomaista kahvilaa jossa ei ole tungosta. Kahvila Doria on avoinna kello 10.00 - 17.00. Ehdoton suosikki!

HUOM! Ikävä kyllä ​​täälläkin, kuten monessa muussakin italialaisessa kahvilassa, kahvi maksaa kaksi tai kolme kertaa hinnan, jos istuu pöytään.

  

Kirkon vieressä sijaitsee uskonnollinen instituuttis nimeltä Suore figlie della Chiesa, jotka jakavat tämän erittäin kauniin sisäpihapihan tai chiostron, kuten sitä voi nimittää.

Tämä sisäpiha on samalla Palazzo Doria Pamphilin toinen palatsin sisäpihoista. Kurkatkaa tokin pihalle jos kuljette Via Corsolla. Piha sijaitsee heti kirkon vasemmalla puolella, sijaitseva portti on avoinna.

Palazzo Doria Pamphil'iin pääsee myös katsastamaan. Tämä platsi on todella kokemisen arvoinen. Sisäänkäynti Via del Corso 5, tuosta kirkon viereisestä portista. Avoinna joka päivä kello 9.00-19.00. Sisääsnpääsymaksu 11 €.

Krypta on arkeologinen nähtävyys. Sisäänpääsymaksu.

Atriumin vasemmalta puolen lähtee portaat kirkon alle kryptaan. Siellä on neljä huonetta ja yhdessä sijaitsee Oratorium, rukoushuone, alttareineen. Kerrotaan että Paavalia onpidetty täällä vankina ennen kuin hänet teloitettiin. Samaa tarinaa kerrotaan myös San Paulo alla Regolan kirkosta. Tiedä hänta sitten.