Santo Stefano Rotondo al Monte Celio

Via Claudian katu ja Celion kukkula

Colosseumilta pitkin Via Claudian katua noin kolmesataa metriä muuttuu kadun nimi Via della Navicellaksi. Tämä alue on monella tapaa erittäin kaunista ja mielenkiintoista sekä historiallista. Monte Celion kukkula on ihanan vihreä ja kumpuileva, eikä siellä onneksi sijaitse juuri mitään muuta kuin ihana puistoalue, pari luostaria ja kirkkoa. Monte Celio on yksi Rooman ihanimmista auleista maleksia kaikessa rauhassa.

Via della Navicellalle rakennetaan metroasemaa, Santa Maria in Domnica alla Navicellan kirkon eteen. Kirkko on suljettu ja tukpilareita on rakennettu kirkon julkisivuun rakennustöiden ajaksi. Luultavasti kirkkoa tullaan peruskorjaamaan samalla kertaa. Mutta Via Santo Stefano Rotondan katu on kuitenkin avoinna liikenteelle. Katu on kapea ja yksisuuntainen. Enimmäkseen se toimii autoparkkina.

Via Santo Stefanon 2,5 kilometriä pitkä rauhallinen katu on kätevä kulkureitti Piazza San Giovanni in Lateranolle. Piazzalta kulkee pieni sähköbussi 117 yhteensuuntaan Via Caludialle, ja bussi kääntyy siitä sitten Colosseumille. Toiseen suuntan buss i117 kulkee Colosseumilta Via Labicanaa pitkin Piazza San Giovanni in Lateranolle.

Via Santo Stefanon pohjoista reunaa kulkee muuri ja sen takana sijaitsee armeijan sairaala ja kolme kirkkoa, armeijan sairaalan kirkko Salus Infirmorum, Gesu e Marian seurakunnan kirkko ja Santi Quattro Coronatin kirkko ja luostari. Alueella sijaitsee myös Basilica Hilarianan  kirkon rauniot. Alueelle pääsee porttigångin kautta Via Santo Stefano Rotondon kadulta. Alue on ollut argeologinen kaivausalue.

Hilarian basilika on ollut pyhitetty vähäaasialaiselle Kybele äitijumalatterelle ja Attikselle. Roomassa Kybeleä kutsutiin nimellä Magna Mater. Häntä palvottiin eräänlaisena kaiken maanpäällisen äitinä. Kybele rakastui hedelmällisyyden jumalaan Attikseen, mutta Attis oli rakstunut maalliseen naishenkilöön ja siksi Attis pakeni Roomasta.

Via di Santo Stefano Rotondon katu tai kuja on kapea mutta kiva kuja kävellä, kun vaan jotenkin sietää näitä kaikkialle parkkeerattuja autoja, joita Roomassa on kaikkialla ihan ärsytykseen saakka. Tänne löytää helposti kun lähtee Colosseumilta Via Claudiaa pitkin reilut kolmesataa metriä kaakkoon päin Parco della Celion puistoaleen kuvetta.

Santo Stefano Rotondon kirkko Franz Roeslerin silmin nähtynä joskus 1800-luvun viimisinä vuosina. Aalkuperänien kirkko seisoi jo tällä paikalla 400-luvulla. Kirkossa pidetään myös opastettuja kiertokäyntejä usean järjestön aloitteesta, esim. tämän. Tämä kirkko on ehdottomasti nähtävä!

Aukioloajat ovat olleet miten sattuu, mutta nykyään ne ovat melko varmuudella tiistaista sunnuntahin kello 10-13 ja 14-17, maanantaisin suljetttu.

Via Santo Stefano Rotondon kujaa reunustaa vankka muuri jonka takana arkeologit ovat kaivellet ja löytäneet rippeet sotilaiden parakeista ja Jupiterin temppelin raunioista, Jupiter redux. Kirkon paikalla on sijainnut Faunukselle pyhitetty temppeli ja jossain siinä vieressä myös Mithralle pyhietty temppeli tai alttari. Temppelejä käyttivät sen ajan sotilaat.

 Tämä Mithraa esittävä laatta on löytynyt kirkon alueelta

Alue on luultavasti keisari Augustusken ajalta. Suuret maa-alueet Celion kukkulalla ja sen ympäristössä omisti nimittäin Valerian aattelissuku jotka olivat sitä alakuperäistä ja aitoa roomalaista aatelia. Gens Valeria suvun huvila sijaitsi tontilla jossa nyt seisoo San Giovanni Addolaratan suuri sairaala, siis Via Santo Stefano Rotondon kujan toisessa päässä, Piazza San Giovanni in Latereanon luona.

Santo Stefano Rotondon sisäänkäynti Via Santo Stefano Rotondon kujalta portikon kautta kirkon pihalle.

Via Santo Stefano Rotondon kujalta sisäänkäynti kirkon pihalle nähtynä pihan puolelta. Portti suljetaan yön ajaksi. Kuvassa näkyy myös entinen kirkon vahtimestarin asunto muurissa. Aikoinaan kirkon vahtimestarit asuivat yleensä huoneessa joka sijaitsi kirkon pääsisäänkäynnin yläpuolella, taikka kuten tässä sisäänkäynnin portin muurissa. Kirkon vahtimestarit elivät vain kirkkoaan varteen eivätkä he koskaan perustaneet perhettä. Virka oli kunniavirka, joten se kulki suvun miesten keskuudessa usein sukupolvesta toiseen. Moni nykyisistä vanhemmista kirkkovahdeistakin ovat varmaan olleet poikamiehiä koko ikänsä.

Santo Stefano Rotondon kirkko on erittäin mielenkiintoinen ja historiallisesti ja arkkitehtoonisesti sekä taiteellisesti kallisarvoinen kirkkorakennus. Tämä on Italian vanhin harvinainen rotondan muotoinen kirkkorakennus, rakennettu noin 470 paavi Simpliciuksen pyynnöstä Marttyyri Stefanoksen kunniaksi ja kirkkorakennuksen mallina on käytetty Pyhän haudan kirkkoa Jerusalemissa. Alunperin tontilla on seisonut roomalainen pakanallisen ajan temppeli pyhitetty Mithra jumalalle.

Kirkon aukioloajat ovat vaihdelleet mutta kirkon kotisivuilla lukee että avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 9.30-12.30 ja 14.00-17.00 ja kesäaikaan ilapäivisin avoinna  kello 18.00 saakka. 

Messu tiistaina  kello 15.00 ja perjantaina kello 11.00. 

Olen hieman hämilläni näistä aukioloajoista ja jopa messuista sillä tapasin kerran kirkon edustalla erään Roomassa asuvan unkarilaisen rouvan, joka oli melko tuohtunut siitä, että kirkon ovi oli lukossa eikä ovessa lukenut muuta kuin että kirkko on nunnien köytössä.Ehkäpä unkarilaiset ovat valittaneet. Kirkkohan on Roomassa asuvien unkarilaisten kotikirkko. Mutta toisaalta ymmärtää senkin että kirkkorakennus on arvokas ja kirkossa on arvokkaita maalauksia joten vahtimestarin palkka ehkä tulee kalliiksi pitää kirkkoa avoinna kaiket päivät. Melko ikävystyttävä virkakin se on, ainakin nuorelle mishenkilölle.

Pyhä Stefanos tai protomarttyyri kuten häntä myös nimitetään, Hän oli aikoinaan Jerusalemin alkuseurakunnan jäsen ja hänestä tuli ensimmäinen kristitty marttyyri luultavasti vuonna 36 jaa. Stefanus toimi yhtenä seitsemästä diakonista alkuseurakunnassa Jerusalemissa. Hän oli kreikkalinen syntyään. Stefanos kivitettiin kuoliaaksi ja paikalla oli silminnäkijänä Paolo di Tarsus, siis Pyhä Paavali. Voi sanoa että Stefanos kivtettiin hengiltä siksi että hän syytti juutalaisia Jeesuksen kuolemasta.

Kirkon piha on erittäin viihtyisä ja rauhallinen, mutta pieni. Kauniita viherkasevaja ja puita jotka ovat huolella hoidettuja. Harmi vaan ettei pihalla ole ainoatakaan istumapaikkaa.

Luostarin puutarha jonka omistaa Saksalais-unkarilainen collegio, Germanicum, joka omistaa  kirkonkin. Luostari on perustettu vuonna 1462. Nykyinen luostari kuuluu Missionarie dei Sacro Costato M.SC nimiselle järjestölle. Tämä on järjestön pääamaja. Nunnilla on tapana käydä vierailulla lähellä sijaitsevassa San Giovanni e Addolaratan sairaalassa tervehtimässä sairaita. 

Nunnia voi käydä tapaamassa muutenkin kunhan vain sopii käynnistään etukäteen. Heitä on vajaat viisisataa nunnaa kuudessakymmenessäviidessä luostarissa. Kesällä he järjestävät kesäleirejä pojille ja tytöille erikseen kun lapsilla on kesäloma koulusta.

Eikö olekin kaunis tämä kirkkorakennus

Rotondo tarkoittaa pyöreän muotoista rakennusta, kuten Pantheon. Santo Stefanonkirkon esikuvana on toiminut kuitenkin Pyhän Haudan kirkko Jerusalemissa.

Sivukappeli on ollut Gregorius Suuren käytössä. Hän syntyi ja kasvoi aivan lähellä Santo Stefanon kirkkoa San Gregorio al Celion kirkon ja luostari tiloissa jossa alunperin sijaitsi hänen lapsuuden kotinsa. Hänellä oli siis suora tie pitkin Via di San Paulo della Crocen kujaa pitkin parisataa metriä tänne Santo Stefanon kirkkoon. 

Siinä San Gregorion kirkon takana sijaitsee aivan erikoien esikoulu Celio Blue lapsille jossa on niin italialaisia kuin mahanmuuttaja lapsiakin. Tarkoitus on että nämä lapset saavat kokemusta erilaisista kulttuureista. Tässä koulussa kulttuurilliset erot ovat rikkaus ja resurssi. Tämä on siis interkulttuurillinen esikoulu. Eipä silti, moneesa Rooman esikouluissakin on totuttu eri kulttuureihin jo vuosisatojen ajan.

Kirkon pääalttari sijaitsee kirkkosalin keskellä

Alkuperäisessä kirkossa oli 22 joonilaista pylvästä pääalttarin ympärillä ja tambour, kupoli, oli 22 metriä korkea ja 22 metriä leveä. Tambourissa oli 22 ikkunaa. Alttarialue oli 42 metriä ja kirkkosali 66 metriä leveä. Uuskorjausten myötä rakennettiin neljä siuvualttaria ja näin saatiin kirkkosalista kreikkalaisen ristin mallinen. 

Kuudennella vuosisadalla paavit antoivat koristella kirkkosalin mosaiikeilla ja marmorilla. Kolme kappelia poistettiin, jotta saatiin leveämpi kirkkosali aikaan. Kattovalvia vahvistettiin, seinät vahvistettiin ulkoapäin ja ambulatoriumi osiota muokattiin ja osa tambourin ikkunoista muurattiin umpeen.

Gregorius Suuren tuoli

Gregorius Suuri/Gregorius Magno (540-604) oli roomalainen krikonopettaja ja myöhemmin myös paavi Gregorius. San Gregoriion ja Santo Stefanon krikkojen välissä sijaiste vain Celimontana pusitoalue. Kirkkojen välillä kulkee kaksi ihanaa kujaa nimeltä Clivo di Scauro ja Vai di San Paulo della Croce.

Jeesus keskellä ja Santa Primus ja Santa Felicianus marttyyrit hänen molemmin puolin Jeesuta. Nuoret veljekset Santa Primus ja Santa Felician kuolivat marttyyrikuoleman vuonna 303. Heidät haudattiin Nomentumiin, nykyiseen Mentanaan, noin 20 kilometriä Roomasta itäänpäin. Mentannaan kulkee suora tie nimeltä Via Nomentana.

Tuota keskellä kuvaa olevaa jalokivin koristeltua ristiä nimitetään nimellä Crux gemmata, jalokiviristi. Ristissä on aina kuvattu kaksitoista jalokiveä, jotka symbolisoi kahtatoista apostolia ja ylösnousemusta.Tämä on vain freskomaalaus mutta Italiasta löytyy joitakin aivan aitoja Crux gammata ristejä joissa on aidot jalokivet. Saksassa ja Ranskassa niitä löytyy useitakin.

Mosaiikki on valmistettu vuosina  523-530

Freskomaalaus jossa kuvataan kuinka Pyhältä Primukselta otettiin henki. Hänen suuhunsa kaadettiin kuumaa lyijyliuosta.

Alkuepräinen kirkkorakennus

Rooman kuuluisa historijoitsija ja Italian ensimmäinen arkelologi 1500-luvulla Flavio Biondo kritisoi Santo Stefano Rotondon kattoa, mutta kehui kirkkoa muuten. Kirkkohan oli rakennettu entisen Faunus temppelin päälle ja myöhempien arkeologisten tutkimusten mukaan kirkko on vieläkin suurelta osin temppelirakennusta.

Paavi Nicolaus V Tommasso Parentucelli rakasti Roomaa ja hän halusi tehdä paljon uudistuskia. Hän antoi alkuperäisen Santo Stefanon kirkon Paulusuveljeksille. Paulusveljesten järjestö oli ainoa unkarilaisten perustama uskonnollinen järjestö ja siitä johtuu että kirkko on vieläkin unkarilaisten käytössä. Itse kuuluisa Leon Battista Alberti, ensimmäienn renessanssi henkilö, avusti Bernardo Rosselinoa usukorjauksissa.

Unkarilaisilla oli aikoinaan kirkko Santi Stefano degli Ungheresi Vatikaanissa, toiselta nimeltään Santo Stefano degli Abissi, joka hajoitettiin, jotta saatiin tilaa uudelle Pyhän Pietarin basilikan sakristialle. Paavi antoi unkarilaisille vastikkeeksi tämän Santo Stefano Rotondon kirkon ja tänne tehtiin myös alttari Unkarin pyhitetylle kuninkaalle Stefano I:lle. Kirkossa on ns unkarilainen kappeli jossa on tämän kuninkaan kunniaksi rakennettu monumentti. Ensimmäinen unkarilainen katollinen kuningas sai kruununsa silloiselta paavilta juuri täällä. 

Unkarilaisilla on myös oma luostarinsa  Casa di Santo Stefano Via Casaletton varrella ja siellä vuokrataan huoneita turisteillekin.

Kirkossa on 34 Pyhän Stafanoksen marttyyrikuolemaa kuvaavaa freskomaalausta. Freskot ovat Nicolo Circignani ja apulainen Antonio Tempesta maalanneet 1600-luvulla ja maalaukset ovat vastikään putsattu. Jokaisen maalauksen kohdalla on Raamattusitaatti jota freskomaalaus kuvaa.

Roma est patria Omnium, Rooma on kaikkien isäinmaa, kuten ammoisina aikoina sanonta kuului, ja sen kunniaksi rakennettiin mahtavia hautamuistomerkkejä Rooman kirkkoihin. 

Tänne unkarilaiseen kappellin on haudattu Pyhän Stefanoksen lisäksi unkarilainen arkidiakooni Janos Laszay. Kuningas Stefanoksen pyhistä jälkeenjäännöksitä ei ole ainakaan minulla tietoa mutta eiköhän jälkeenjäännöksiä löytyne useammastakin paikasta.

Osan freskoista on maalannut Niccolo Circignani (1520-1597). Hän on maalannut moniin roomalsiin rkikkoihin freskomaalauksia,  muun muassa Il Gesù, Oratorio del Santissimo Crocifisso, San Giovanni dei Fiorentini, Santa Maria di Loreto, Santa Croce in Gerusalemme, Santa Pudenziana, Santi Giovanni e Paolo och San Tommaso di Canterbury.

Entinen englantilainen sairaala, Via Santo Stefano Rotondo. Uudempi sairaala sijaitsee kirkon takana.

Caffe Propaganda

Taverna dei Quaranta, Via Claudian katu, Celion kaupunginosassa

Ensin haluan mainita ravintolan mikä sijiatsee Via Caludian kadun varessa. Vasemmalla Celion kukkula. Tuossa kadun kulmassa Via Annian puolella sijaitsi aikoinaan kahvila, jonka tilat ravintoa on ottanut omakseen. Kulman takana Via Claudian puolella nimittäin sijaitsee ravintola Taverna dei Quaranta. En ole käynyt tutustumassa siihen mutta se vaikuttaa olevan ihan tavallinen tyypillinen roomalainen taverna jossa tarjotaan ihan tavallista roomalaista ruokaa kohtuu hintaan. Pitääpäs mennä käymään...

Via Claudia on antiikin aikainen katu, joka oli tavallaan Via Appia Antican "alkumatka". Via Appia Antica rakennettiin jo 312 eaa. Tavallaan antiikin aikainen Via Flaminia, nykyinen Via Corso, jatkui Colosseumin ohitse Via Claudia'na ja se puolestaan jatkui Via Appia  Anticalle saakka. 

Nykyään Via Claudia muuttuu Via della Navicellaksi Villa Celimontanaan johtavan portin luona ja Santa Maria in Domnicn kirkon kohdalla, (toiselta nimeltään Santa Maria in Navicella). Nimitys Navicella tulee kirkon edustalla seisovasta hieman omituisesta suihkulähteestä, Fontana della Navicella, joka muistuttaa venettä. Koko matka Colosseumilta Via Claudiaa ja Via della Navicellaa pitkin on omasta mielestäni melko idyllistä ja erikoista aluetta.

Via della Navicellan kadun päättyy Piazza di Porta Metronialle, Aurelianuksen kaupunginmuurin portille, missä monen monta tietä kohtaa toisensa. Luultavasti nimi Metronia tulee alueen omistaneen suvun Metronianuksen tai Metrobiuksen nimestä.

 Taverna dei Quaranta, Via Claudia

Paikallisten suosima ruokapaikka ja siksi kodikas. Tämä on eräänlainen korttelisto ruokala, mikä avattiin jo vuonna 1894, missä enimmäkseen on perinteisiä roomalaisia ruokalajeja tarjolla. Pasta ja leipä leivotan paikanpäällä. Keskihintainen.

Taverna del Quaranta

Hupsis tupsis pienen kävelymatkan päässä Colosseumilta tupsahtaakin tulla Pariisiin kun astuu sisään kahvila Propagandaan. Tykkään tästä paikasta. Ainoa haittapuoli on se että tämä kahvila/ravintola on kalliimmasta päästä.

Caffè Propaganda, Via Claudia 15

PS. Kahvila on suljettu. En tiedä onko sen tilalle avattu uusi kahvila. Mutta onhan siinä vastapäisessä kadunkulmassa kahvila Celio Coffe ja hyvä airbnb Casa Caludia al Colosseo sen vieressä. Erinomainen paikka yöpymistä ajatellen. Bussit 81, 117 ja yöbussi nMC pysähtyy airbnb:n edessä.

Caffe Propaganda on  melko vastikään avattu ranskalaistyyppinen kahvila/bistro, mutta kallis ja ehkä siksi se joutui sulkemaan ovensa. 

Kahvilasta kuulee puhuttavan Roomassa. Itse rakennus on huolella uuskorjattu ja kahvilan sisustus on myös viimeisen päälle korkeatasoista tunnettujen suunnittelijoiden aikaansaannoksia. Ehkäpä Rooman elegantein kahvila...

Roomassa on jo parin vuoden aikana avattu ravintoloita jotka ovat tyystin erilaisia kuin mihin Roomassa on totuttu. Näissä moderneissa ruokapaikoissa yhdistyy baari, kahvila, enoteca, hamburilaisgrilli, pizzeria, viinikauppa, myymälä, ja ties mitä. Kahvila Propanagandassa yhdistyy kahvila, viinibaari, teehuone, viinikellari, coctailbaari, ja viihtyisä elegantti lukaali, jossa tarjoillaan kevyitä aterioita.

 Avoinna aamu kahdeksasta kello kahteen yöllä!

Poissa on roomalaisille niin tutut ja  tyypilliset  ravintoloiden aukioloajat ja pöytäkattaukset. Tänne voi piipahtaa tullen mennen ja juoda tai syödä koska vaan ja mitä nyt talolla on tarjolla. Täällä saa kevyitä ateroita kuten salaatteja, voileipiä, pastaa, hamburgilaista, maukkaita jälkiruokia ja kahvileipiä ja torttuja. Eikät äällä ole syöntipakkoa vaan tettä ja kahvia voi nauttia kaikessa rauhassa kahvilan puolella. Baarin tiskillä voi juoda ohimennen kupin kahvia, kuten Roomassa on tapana tai  vaikka lasin olutta. 

Minä kaipaisin rauhallsita ranskalaista musiikkia taustalle eikä kovaäänistä italialaista, mutta ruokahan täällä onkin enempikin italialaista eikä ranskalaista, niin ja tänne tullaankin ehhkä enempi "lukaalin", paikan, takia. Erittäin mukava ravintola, eikä edes turistirysä. Ruokaa ja tunnelmaa on kehuttu! 

Subiaco ja Vallepietra

Subiaco, Gustaf  Wilhelm Palm'in maalaus 1800-luvulta

Subiaco nykyään

Monte Livata on erittäin luonnkaunis alue kesälläkin

Minun pitää heti alkuunsa sanoa että Subiaco ja Vallepietra ovat omia mansikkapaikkojani Rooman alueella. Täällä voi käydä talvella hiihtelemässä ja laskettelemassa mäkeä Monte Livatalla, 4,5 kilometriä linnuntietä Subiacosta, missä on Rooman alueen suosituin hiihto- ja laskettelukeskus. Siellä on vuokralla talviasuttavia mökkejä lasketteljioille ja teltta-alue on vieressä. Hotelleja, loma-asuntoja ja airbnb paikkojakin löytyy. Täällä sopii asustella niin kesällä kuin talvellakin.

Pyöräily  on myös suosittua aluella, sillä täällä on 19 kilomteriä korkea nousu, missä pyäräilijät haluavat kokeilla kuntoaan. Giro di Italian vuotuiset polkupyöräajot ympäri Italiaa on useamman kerran kulkenut tästä ohitse. Alue on Lazion maakunnan itäisin kolkka.

 Anienen joki

Teveren/Tiberin joen sivujoki on nimeltään Aniene. Se kiemurtelee Rooman itäpuoella ja jokialue on erittäin suosittua virkitysaluetta. Aniene joki on 98 kilometriä oitkä ja se alkusna Filettinon kunnasta Monti Simbruinin luonnonpuistoalueeta.

Cotral'in Lazion maakunnan paikallisliikenne Roomasta Subiacoon seuraavasti: Metro B:n asemalta Ponte Mammolon metroasemalle, josta joka viidestoista minuutti lähtee Cotralin paikallisbussi Subiaco'on. Samalta metroasemalta lähtee busseja vähän joka suuntaan, jopa Tivoliinkiin. Tivolista lähtee Cotralin bussi, mikä kulkee Vicovaron kautta Subiacoon. Vicovarosta olen tehnyt postauksen täällä.

Anienen ihastuttava  kiemurteleva joki on Teveren/Tiberin joen sivujoki. Via San Benedictin vaelluspolku myötäilee Anienen jokea. Vaelluspolku kulkee Umbrian, Lazion ja Molinesen maakuntien kautta 15 benediktiiniläis luostarin ohitse. Aikaisemmin olen tehnyt postaukseen pyhiinvaelluspoluista täällä.

Simbruinin vuoristo on tuo tummempi vihreä alue. Vuoristo toimii Lazion ja Abruzzon maakuntien rajana.

Arsolin ihastuttva pieni kylä, missä asuu noin 1300 asukasta, sijaitsee Subiacoon lähdettäessä E 80 tieltä. Arsolin lävitse kulee vanhempi tie SR5, mitä pitkin ennen vanhaan ajettiin länsi-itä suunnassa Roomasta ylös Apenniineille. Tie kulkee myös Vicovaron kautta.

Arsoli, Massimo Castle, minkä omistivat alunperin Subiakon munkit. Passamontin aatelsisuku ostti 1200-luvulla kastellin omkaseen. Colonnan aatelissuku on myöhemmin ominut linnan itselleen. Rippi-isä San Philippo Neri osti linnan j anatoisen sen Massimin roomalaiselle aatelissuvulle 1500-luvulla.

Vallepietra

Subiaco on "syntynyt" Anienen joen ympärille. Subiaco ja Vallepietra sijaitsevat luonnonpuisto alueella nimeltä Parco Naturale Regionale Monti Simbruini. Simbruninin vuorenhuiput nousevat noin reilun kahden kilometrin korkeuteen ja on korkeimillaan Filettinon ja Vallepietran alueella.

Latium Vetus/vanha Latinan alue, suurin piirtein sama kuin latinalaisten asuinalue. Latinalaiset olivat Apenniinien niemimaalla sijaitsevan Latiumin tasangon asukkaita myöhemmällä pronssikaudella (noin 1000 vuotta eaa) ja varhaisesta rautakaudesta lähtien. Heidän kielensä, varhaislatina, oli yksi italialaisista kielistä, jotka puolestaan edustavat yhtä indoeurooppalaisten kielten haaraa. Varhaislatinalaisia kansanheimoja oli kolmekymmentä, ja ne muodostivat itsenäisiä kaupungin tapaisia kyläkuntia. 

Tiberius (latinaksi) on nykyinen Teveren joki ja Anio (latinaksi) on nykyinen Teveren joen sivuhaara, Anienen joki. Teveren joki on 405 kilometriä pitkä ja sillä on useita sivuhaaroja, joista Roomaa lähinnä juoksee Anienen sivuhaara. 

San Bendetto/Pyhä Benediktus nimisiä pyhimyksiä on elänyt useampiakin. San Benedetto Da Norcia/Pyhä Benediktus Norsialainen on italialainen pyhimys, joka syntyi Norciassa vuonna 480 ja kuoli Frosinone'ssa Montecaasinon luostarissa noin vuonna 543. Hän on ehdottomasti kuuluisin ja tunnetuin Pyhistä Benediktuksista. Häntä pidetään Euroopan suojeluspyhimyksenä. Latinalaisissa alttaririiteissä, varsinkin roomalaisessa, mainitaan San Benedetto monet kymmenet kerrat kerrat joka päivä. Hän on benediktiiniläisen sääntökunnan perustaja. Hän on myös läntisen luostarilaitoksen perustaja.  

Myöhemmin hän muutti Montecassinoon, jonne hän perusti ensimmäisen luostarinsa joka on esimerkki kaikille muille läntisille luostareille. Käykää ihmeessä tutustumassa jo ajatte ohitse. Luostari sijaitsee noin 100 km etelään päin Roomasta melkein autostrada E1:n varressa.

San Benedetton luola/Sacro Speco,

 Subiacossa Via San Bendetton tien varrella

San Bendetto/San Benediktus Nursialainen (480-543 jaa) eli ensi alkuun luolassa Subiacoss ja vaelsi Anienen jokilaakossa usein pitkiäkin matkoja. Hänen vanhenpansa olivat lähettäneet Benedetton Roomaan opiskelemaan, mutta Benedetto ei viihtynyt Roomassa vaan hän hakeutui tänne Subiacoon. Ensin hän asui Affilessa aikansa muitten eremiittien joukossa. Affile sijaitsee vain pari kilometriä etelään päin Subiacosta,  missä asuu vain noin 1500 asukasta. Kylässä on useita vanhoja kirkkoja. Lopulta Pyhä Bendiktus muutti Monte Cassinon luostariiin, mikä sijaitsee etelään päin Subiacosta Cassinon kylässä. Täällä olen tehnyt postauksen Monte Cassinon luostarista. 

Pyhä Gregorius Suuri (540-604 jaa), kirkonopettaja ja paavi, on kertonut kirjoissaan paljon Benediktuksesta. Benedictus on ollut yksi suosituimmista paavien nimistä. Benediktuksesta tuli kristillisen kirkon keskeisimpiä henkilöitä. 

Apenninnien vuoristossa yleensäkin liikkuu niin kauriita, villisikoja, susia kuin karhujakin. Hieman enempi itään päin liikkuu vuoristossa myös isoja villikissojakin. Mikään ongelma ei nämä eläimet ole täällä olleet. Tilaa riittää kaikille.

Villikissa 

Villakissat ovat noin 120 cm pitkiä kun luetaan häntä mukaan. Villikissat ovat aktiivisia vain yöllä, joten heitä harvoin tapaa.

Monti Simbruini, Simbruinin vuoristo, on luonnonpuistoalue, mikä leviää seitsemän kunnan alueelle. Minä voisin aivan hyvin vaikka asettua lopuksi ikääni asumaan tänne Simbruinin alueelle. Sitä paitsi Subiaco sijaitsee suht koht lähellä Roomaa.

San Benedetton lampi/Lago di San Benedetto sijaitsee Santa Scolastican luostarin lähettyvillä Subiacossa. Noin vajaat kaksi kilometriä jalan luostarin parkkipaikalta.

Lago di San Bendetto/ Pyhän Benediktuksen lampi

Tänne on hieman vaikea löytää jos ei tunne aluetta, mutta jos lähtee Anienen joen viertä  vanhan Santa Scolastican kirkon luota kapeaa ihanan ihanaa Strada Provinciale 45 a:ta tietä  pitkin ajamaan kaakkoon päin, niin noin 800 mterin päästä löytyy lampi. Autolla ei pääse aivan perille saakka, vaan loppumatka on käveltävä ihastuttavaa polkua pitkin. 

Yöaikaan pilvet/sumu laskeutuu laaksoihin ja vain vuoren huiput jää pilvien yläpuolelle. Aaamupäivällä alkaa sumu haihtua kun aurinko alkaa lämmittämään.

 Nyt mennään portista sisään Subiacoon.

Borgian aatelissuvun linnake seisoo ylinnä niin kuin tapoihin kuului Italiassa. Borgian suvun juuret ovat Espanajassa. Suku oli riidanhaluista ja osa heistä sairamielisiä. Melkein joka ikistä kylää hallitsi jokin aatelissuku ja heidän linnasa rakennettiin aina näkyvimmälle paikalle. Linnasta näki helposti jos viholliset lähestyivät kaupungin porttia.

 

Apenniinien niemimaahan on ollut jakautunut ruhtias-ja herttuaskuntiin. Yhtenäinen valtio Italiasta tuli vasta vuonna 1861. Italia on siis vain 160 vuotta vanha. Vaikka kovin yhteinen ei Italia ole valtiona vieläkään.

Linnake on tuhat vuotta vanha. Sitä kutsutaan nimellä Rocca Abbazziale tai Rocca dei Borgia. Vasta 1400-luvulla kardinaali Rodrico Borgia uuskorjautti linnakkeen maanjäristyksen jäljiltä ja asettui siihen asumaan perheensä kanssa. Myöhemmin Colonnan aateissuku osti linnakkeen. Colonnat omistivat ja omistavat vieläkin suuret alueet tällä ilmansuunnalla. Nykyään ei kukaan asu linnakkeessa, mutta sitä näytetään sillin tällöin oppaan  avustuksella.

Aateliset usein vieläkin omistaa linnakkeensa ja isot maatilansa Italiassa, mutta jokaista kuntaa johtaa kunnavaltuusto ja jokaisessa pienimmässäkin kunnassa on porimestari. Kuntia Italiassa on noin 8000, maassa minkä pinta-ala on suurinpiirtein sama kuin Suomen. 

Subiacon kunnassa asuu noin 8000 asukasta joista noin 550 on romanialaisia ja albanialaisia. Näistä pikkukylistä muutta nuorempi väki isompiin taajamiin työn ja koulutuksen perässä. Näin asuntoja vapautuu, joihin sitten 'pannaan' maahanmuuttajia asumaan, jotka voivat pitää huolen kylän vanhuksista, siivota kylää ja pitää ruokakauppaa ja apteekkia avoinna. 

Subiaco, yksi Italian kauneimpia kyliä

Rocca dei Borgia/Borgian aatelisusuvun linnake

Tässä näin kesäkauden alkajaisiksi haluan esitellä Subiacon ja sen lähialueen mahdolliseksi lomakohteeksi Italiassa. Olen myös väsännyt oman sivun Subiacon luostareista. Luostareita on lukemattomia alueella.

Jos nyt jollakin jää ylimääräistä aikaa ja alkaa miettimään että mihinkä sitä voisi tehdä Roomasta päivän retken niin ehdottomasti suosittelen Subiacoa ja sen ympäristöä.

Subiaco sijaitsee noin 70 kilometriä Roomasta itään.

Roomasta A24 moottoritietä ja Vicovaron kohdalla siirtyä Roviano'on menevälle valtatielle ja siitä sitten loppumatka Subiacoon johtavaa tietä. Samalla voi poiketa Vicovarossa ja sen ihanassa Fansiskaaniluostarissa. Ei tarvitse mennä ylös Vicovaroon jos haluaa käydä Fransiskaani luostarissa sillä se sijaitsee A24:n ja Starda Statale 5:n risteyksen jälkeen heti, Strada Statale 5:n varressa.

Tivolista voi ottaa Strada provinciale 33 ja ajaa Ciclianon, Cerreto Lazialen ja Geranon nimisten kylien kautta, mutta se on mutkikas tie ja vie oman aikansa ajella. Cerano Lazialen kohdalla on kaksi vaihtoehtoa, joko tie SP47 tai SP48. Ehkä jälkimmäinen on kauniimpi tie vaikka onkin tosi mutkainen ja jyrkkämäkinen. 

Rocca Santo Stefanon kylässä voi pitää kahvitauon ennen kuin lähtee ajamaan loppumatkaa Subiacoon Strada Provinciale 63 tietä pitkin. Tälle tielle voi poiketa jo hieman ennen Rocca Santo Stefanon kylää. Tie sen kuin mutkistuu ja kapenee kohti Subiacoa...varovaisuutta.

Matkan varrella sijaitsee paikka jonka nimi on Passo della Fortuna, "onnen väylä" Ciclianon kylän kohdalla. Nimi tulee pakanalliselta ajalta jolloin tässä teitten risteyksessä sijaitsi Fortuna Jumalalle pyhitetty temppeli. Temppelistä ei taida olla kiveäkään jäljellä, mutta joku iso kivenmöhkäle siinä on, muutama vanhempi rakennus ja ravintola nimeltä Passo della Fortuna. Tätä kautta kuljettiin Tivolin ja Palestrinan väliä antiikin ajalla. Maisemat ovat mitä kauneimmat ja tie hyväkuntoinen ajella.

Cicliano

Autostrada A1 Milano-Napoli, tai toiselta nimeltään Austostrada del Sole, kulkee pohjois-itä-suunnassa Rooman ohitse, Rooman itäpuolelta. Moottoritien itäpuolella sijaitsee vain pieniä kyliä ja kapeita kurvikkaita provinssiteitä ja niitten takana sijaitsee sitten Subiaco. Voihan sitä ajella näitä kapeita provinssiteitäkin pitkin ja sokkeloittaa Subiaco'oon mutta hieman hankalaa se on ja kilometrejä kertyy äkkiä...

Tivolin jälkeen Vicovarosta voi myös lähteä ajamaan Sp 41a:ta Sambucin kylä kautta Cereto Laziale'en ja siitä eteenpäin Subiacoon kapeampia maanteitä pitkin.

Subiaco elää suurelta osin turismillaan ja luostareillaan. Eniten täällä on turisteja toisena pääsiäispäivänä ja vapunpäivänä. Täällä on karttoja ja neuvoja alueesta.

Subiacon jäätelöfestivaalit

Subiacossa vietetään joka kuukausi jotain juhlia ja joinakin kuukausina useampiakin. San Benedettoa juhlitaan luostarissa ja Subiacon kylässä 21 maaliskuuta, heinäkuussa on rapujuhla.

Paikallinen kesäjuhla pidetään 14. elokuuta-7.syyskuuta.  Elokuussa on Subiacossa rock-blues festivaalit, syyskuussa on ruokajuhlat/satojuhlat, lokakuussa taidetta, teatteria, elokuvia ja joulukuussa Gospelfestivaalit. Jokaisessa alueen kylässä on samalla lailla omia juhlia pitkin vuotta.

Subiacossa on parikymmentä ravintoaa ja pizzeriaa. Koko alueen ruokapaikkalista löytyy täältä. Yöpymismahdollisuuksiakin löytyy luostarimajoituksen lisäksi täältä. Sivuilla voi varata huoneen.

San Franescon luostari ja sen kirkko Subiacon keskustassa ovat myös nähtävyyksiä. Kirkko ja luostari ovat 1300-luvun alulta. Avoinna vain sunnuntaisin.

Antoniazzo Romanon triptyykki pääalttarilla.

Kirkossa on lukuisia freskomaalauksia hautakappeleissa.

San Benedetton luostari, Subiaco

Noin kahden kilometrin kävelymatka Subiacosta.

Subiaco on maaginen paikka, ehdottomasti. Jo yksistään matka tänne Subiaco'on enteilee sitä. Kilometri kilometrin perään melkein luonnonvaraista ja melkein asuttamatonta aluetta. Kaunis luonnonpuistoalue Subiacon kupeeessa, Parco Naturale Regionale dei Monti Simbrunini, houkuttelee tekemään patikkaretkiä luontoon. Luostari on avoinna pari tunti aamupäivällä ja pari iltapäivällä. Täällä ei voi yöpyä tietääkseni.

Kirkko  Subiacon luostareihin kulkevan tien varrella

Comunità Montana dell'Aniene, Anienen joen vuoristokuntien yhteisö, johon kuuluu 31 kuntaa.  Kaikki yhteisön kylät ovat hyvin pieniä kuntia ja jokainen niistä on erittäin perinteinen kylä, rakennettu kuten aikoinaan kyliä rakennettiin, vuorten ja kukkuloiden huipulle, jottei viholliset päässeet niin helposti ylllättämään. Minä suorastaan rakastan näitä kyliä.

Jos on enempikin aikaa niin voi ajella Strade Provincale 45a:ta pitkin Subiacosta Vallepietraan joka sijaitsee keskellä autioita luonnonpuistoaluetta Apenninien vuoristossa noin kilometrin korkeudella. Matka Vallepietraan on kokemus sinäänsä. 

 San Benedetton luostari

San Bendetton luostari on aivan mahdottoman kaunis. Täällä on yksi kauneimmista luostarimajoituksista ja korkeatasoinekin. Subiacon luostareista olen kirjoittanut täällä.

Santa Scolastica ja Santa Benedetton luostarit  liitti Garibaldi Subiacoon vuonna 1870 Italian kuingaskuntaan. Ranskalaiset sotilaat ryöstivät luostarit 1900-luvun alulla. Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet armeijat pommittivat Subiacoa.

Subiacon kuntaan kuuluu Monte Livata, Campo dell'Osso, Vignola, La Torre ja Ponte Lucidi nimiset kylät. 

Subiacon historia kertoo että se oli Subiacossa kun ensimmäisen kerran Italiassa painettiin kirjoja. Roomalaiset valloittivat alueen jo 300-luvulla eaa. Kylän nimi Subiaco tulee keisari Neron huvilasta joka sijaitsi täällä. 

Santa Scolastican luostari

Jenne/Ienne

Muita kohteita alueella on esimerkiksi erittäin kaunis kylä nimeltä Jenne, joka sijaitsee noin 900 metriä Anienen joen yläpuolella. Jenne sijaitsee matkan varrella Subiacosta Vallepietraan mentäessä. Tai oikeastaan, Jenne ja Serroni nimiset kylät ovat kasvaneet yhteen. Vuosi vuodelta vähenee asukkaiden määrä täälläkin. 

Hieman eteläänpäin sijaitsee Trevi nel Lazion pittoreski kylä

Trevi nel Lazio



Cervara di Roma

 Täällä asuu noin reilut 400 henekä, enimmäkseen vanhuksia.



 Cervara di Roma

Cervara di Roma

  Cervara di Roma

 Filettino, täällä asuu vain noin 520 asukasta.

Tuossa taustalla  on lähde josta haetaan aina Pyhä vesi alueen kirkkoihin.

Aequit asettuivat asumaan tänne 100-luvulla eaa. Aequit olivat italialaista sukukantaa. He taistelivat volskien kanssa roomalaisia vastaan. 

Filletino sijaitsee Subiacosta itään päin, lähellä Abruzzon maakunnan rajaa, ylhäisessä ykisnäisyydessään. Filettinon vieressä nosuee vuoren huiput kahden kilomterin korkeuteen.Tänne on 8 kilomteriä Vaalepiterasta linnuntietä, mutta kylien välilä ei kulje teitä, mutta ehkä metsäpolku löytyy.

San Nicolan kirkko, Filettino

Gregorius Suuri kertoo kirjassaan että pyhä Benediktus perusti kaksitoista luostaria Anienen joen laaksoon ja Anienen joki saa alkunsa täältä Filettinosta. Joten luultavasti kirkon paikalla on ensin sijainnut luostari. Kirkossa on 1200-luvulta peräisin olevia freskomaalauksia, jotka putsattiin huolella 1900-luuvn alussa. 

Vallepietra 

Vallepietra sijaitsee keskellä Simbruinin luonnonpuistoaluetta noin melkein kilometrin korkeudella. Täällä asuu vakituisesti noin 300 henkilöä. Subiacosta on vielä tovi matkaa ylös Vallepietraan. Aikaisemmin tänne ei juuri keskitalvella päässyt lainkaan koska tammi-helmikuussa täällä on usein noin puolitoista metriä lunta. Uusi panoramatie ylös Vallepietraan on helpompi aurata. 

Mutta Vallepeitrasta Santuario SS Trinitan pyhäkköön ei pääse silloin kun on lunta. Pyhäkkö onkin vain avoinna toukokuun ensimmäisestä jonnekin tuonne marraskuun alkuun.

Vallepietrassa on  Ostello del Pellegrino, pyhiinvaeltajien matkustajakoti. Täältä löytyy lisää yöpymismahdollisuuksia alueella.

Santuario SS Trinita

Avoinna toukokuun ensimmäisestä päivästä syyskuun ensimmäiseen. Toisten tietojen mukaan pyhäkkö on avoinna kolmanteen päivään marraskuuta. 

Vallepietrasta on 12 kilometrin kävelymatka ylös pyhäkköön, joka sijaitsee 1300 metrin korkeudella. Autolla Cappadocia'an, joka sijaitsee Abruzzon maakunnan puolella ja siitä kävellen noin puolikilometriä. Pyhiinvaeltajat tahtovat kävellä koko matkaan Vallepieyrasta pyhäkköön, siis kaksitoista kilometriä. Juuri ennen pyhäkköä on kappeleita ja ristejä joiden luona pyhiinvaeltajat suorittavat rituaalejaan ja kiipeävät hyvin jyrkät portaata ylös pyhäkön edustalle.

Subiacosta kävellen Santuarioon, pyhäkköön, on 12 kilometriä ja loppumatka on jyrkkiä portaita.

Santuario SS Trinita

Vallepietra

Vallepietrassa pidetään syyskuussa perunafestivaalit, Sagra della Patata. Perunafestivaalit pideteään syyskuun viimeisenä lauantaina yleensä.

Vallepietra on Rooman provinssin itäisin kolkka. Vallepietran suurin nähtävyys on Santuario della SS Trinità di Vallepietra. Talviaikaan Vallepietran kylä oli aikaisemmin eristettynä lumivallien takana. Mutta Subiacosta Vallepietraan on nykyään hyvä panoramatite ja siltä on vain noin vartin kävelymatka pyhäkköön polkua pitkin lähenpänä Cappadocian kylää.

Passaahan siellä Cappadogia'ssakin käydä jos aikaa riittää. Se ei ole kyllä kummoinekaan turistin kannalta ja se voi johtua siitä että se sijaitsee eristettynä luonnonpuiston takana. Vallepietrasta vaan eteenpäin samaa provinssitietä mitä on tullut Vallepietraankin.

Santuario nimityksen ehkä voi kääntää suomeksi sanalla pyhäkkö. Santuario on pyhiinvaelluskohde. Vallepietraan siis pääsee vain Subiacon kautta. Vallepietrasta voi jopa vuokrata asuntoja halpaan hintaan, talvellakin, jos haluaa pitää tavallista rauhallisemman loman. Subiacosta kulkee Vallepietraan Cotralin bussi useamman kerran päivässä.(Aikataulut voi vaihdella vuodenaikojen mukaan. Tarkista Cotralin sivuilta!

Camerata Nuova



Camerata Nuova

Il Cammino di San Benedetto, Pyhän Benediktuksen jalanjäljillä reitti kulkee Subiacon kautta.

La Rocca Abbaziale, Subiaco:

Avoinna lauantaina ja sunnuntaina kello 10.00-20.00

 Linnassa on myös museo.

Le Rocca Abbaziale, Borgian aatelissuvun linna yhdenneltätoista vuosisadalta seisoo Subiacon korkeimmalla huipulla. Linnan rakennutti kuitenkin paavi Giovanni V di Alessandria lusostatriksi. Rakennuksessa sijaitsee linnake, vankila, näköalatorni, asuntohuoneita ja pieni kirkkokin nimeltä San Tommaso Subiacoa rarvisteli paha maanjäristys vuonna 1349 ja linnakin hajosi melko pahasti eikä siinä voinut asua kukaan pitkiin aikoihin. 

Borgian suku korjasi linnan 1400-luvun lopulla, Se oli Rodrigo Borgia joka rakennutti vankihuoneet ja salaiset kulkuväylät linnaan. Kerrotaan että niin Ceasre kuin Lucrezia Borgia'kin olisivat syntyneet linnassa. Rodrigon rakastajatarkin Vannossa Caetanikin asui aikansa linnassa. Rodrigosta tuli sittemmin paavi Aleksanteri VI ja hän toimi 11 vuotta paavina, ihme kyllä. Täällä lisää Borgian suvusta!

Linna mordernisoitiin 1700-lvuun lopulla. Luostarin abbot sai linnan ausunnokseen mutta linnassa on  myös asunut, ainakin kesäisin, paavit Pio II, Pio VI, Gregorio XVI ja Pio IX. Vuodesta 1915 ei linnassa ole asunut kukaan.

Virtuaalinen käynti Subiacossa!

Sant'Andrean kirkko

Yksityinen kappeli

Santa Maria della Valle /Santa Maria Assunta

Sisäänkäynti Santa Scolastica'an Strada Provincial'lta 

 Avoinna kello 9.30-12.30 ja 15.30-19.00

Santa Scolastica, Pyhä Scholastika, roomalainen pyhimys ja Pyhän Benediktus norsialaisen kaksoissisko. He elivät 400-luvulla. Pyhälle Scholastikalle pyhitetty ns pääluostari sijaistee Monetcassino'ssa. Tämä luostari täällä Subiacossa on toinen pyhälle Scholastikalle pyhitetyistä luostareista ja samalla vanhin Pyhän Benediktuksen perustmaista luostareista ja myös Italian vanhin luostari. Luostari on siis toiminut jakuvasti 1500 vuotta. Luostaria on toki kunnostettu useammankin kerran tänä aikana ja se käsittääkin oikeastaan nykyään kolme luostaria yhdessä. Tämä luostari on yksi Italian kauneimpia luostareita. Se oli täällä luostarissa kun painettiin ensimmäiset kirjat Italiassa.

Santa Scolastican patsas

San Benedetton/Sacro Spelcon luostari

Avoinna kello 9.00-12.30 ja 15.00-18.00

San Benedetton luostari, Sacro Speco, sijaitsee upeissa maisemissa. Tämä luostari on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Subiacon keskustasta on noin reilu kilometri Santa Scolasticaan ja noin puolitoista kilometriä Santa Bendetton luostariin.

Ehkä matkaa tulee hieman enempikin sillä tiet ovat mutkaisia ja varsinkin loppumatka San Bendetton luostariin on tosi jyrkkää serpentiinitietä, joka on pakko kävellä, sillä tänne ei pääse portin läpi autolla sitten millään. Subiacon kunnalla on varmaan tarvittaessa luostarista jonkinlainen sairaskyyditys.

Sacro Speco on se  pyhä luola, jossa Pyhä Benediktus eli erakkoelämää Subiavcossa oleskellessaan.

San Benedetton luostarissa on kaksi kirkkosalia päällekkäin. Molemmat ovat erikoisen kauniita.