San Valentino/Pyhä Valentinus

San Valentino nimisiä pyhimyksiä on voinut olla kaksikin, tai vielä useampiakin. Yksi heistä oli San Valentino roomalainen, joka toimi pappina  200-luvulla Roomassa. Helmikuun 14-päivää vietetään hänen kunniakseen. Suomessa päivää kutsutaan ystävänpäiväksi. 

Se toinen tunnetuin, josta tässä aion kertoa, oli tämä Ternin piispa. Ternissä sijaitsee jopa San Valentino niminen asuintaajama. Ternissä sijaitsee luonnollisestikin myös San Valentinon basilika.

Ternin hiippakunnan kirjoissa lukee että piispa Valentino olisi matkustanut Roomaan ja että hänet kidutettiin hengiltä Roomassa 14. helmikuuta vuonna 273. Kirjoissa lukee myös että hänet haudattiin pikaisesti lähinpään kirkkomaahan. Martyyrikuoleman kärsineitten pikainen hautaaminen oli paremminkin yleinen tapa eikä poikkeus.

Toisaalta väitetään että kyseessä on yksi ja sama henkilö. Roomalainen Valentino on toiminut piispana ja keisari Claudius II:n käskystä hänet tuomittiin kuolemaan, joten hänestä tuli marttyyri. Kaiken kaikkiaan on ollut olemassa kaksitoista Valentino nimistä pyhimystä. 

No jaa, paikallisia pyhimysnimityksiä Santi beate (pyhitetty todistaja) on voitu jakaa paikallisille marttyyreille tai ansioituneille herroille, ken ties. Muita melkein samannimisiä pyhimyksiä on Valente, Valentina, Valentiniano, Valenzione... Pyhä Valente oli Veronan piispa, Pyhä Valentina oli palestiinalainen naismarttyyri, Pyhä Valentiniano oli Salernon piispa ja Pyhä Valenzione oli espnajalainen pappi.

Koska Pyhästä Valentinosta on kiistelty ja kinattu ja hänestä tai heistä tiedetään hyvin vähän niin katollinen kirkko poisti Pyhän Valentinon vuonna 1969 kalenteristaan, joten hänen päivänään ei enää pidetä liturgisia menoja katollisissa kirkoissa. Roomalaiskatollinen kirkko toki pitää Pyhää Valentinoa vieläkin pyhimyksensä. Kerran pyhimys, aina pyhimys, periaatteella.

Suomalainen pyhimyskalenteri 1300-luvulta,

 Turkulaisesta dominikaaniluostarista

Marttyyrikalenterissa hänen muistopäivänsä on 14. helmikuuta. Ternissä häntä juhliltaan myös 30. heinäkuuta, kuten myös ortodoksinen kirkko tekee.Anglikaanit ja luteraanit sekä katollinen kirkko pitävät perinteisesti kiinni juhlapäivästä 14. helmikuuta. 

Paavi Gelasius I vakiinnutti San Valentinon juhlapävän vuonna 496. 

Pyhää Valentinoa pidetään nuorten, rakastavaisten, varsinkin miespuolisten, ja matkustavaisten suojeluspyhimyksenä. Pyhä Valentino auttoi monta epilepsiakohtauksen saanutta, joten häntä pidetään myös epilepsiaa sairastavien suojeluspyhimyksenä. Tuossa kuvassa yllä nähdään kuinka hän yrittää auttaa maassa makaavaa epilepsia kohtauksen saanutta henkilöä.

San Valentinon kallo löytyy Santa Maria in Cosmedinin nimisestä kirkosta Roomassa.

San Valentinon reliikkejä kerrotaan löytyvän myös Santa Prasseden kirkosta Roomassa, muutamista saksalaisista kirkoista, Puolasta, Tjekistä, Irlannista, Iso Britanniasta ja Itävallasta.

Pyhälle Valentinolle pyhitettyjä kirkkoja on sitäkin useampia Itävallassa, Venäjällä, Tjekissä, Ranskassa, Saksassa, Luxenburgissa, Puolassa, Sloveniassa, Ukrainassa ja Italiassa. Italiassa sijaitsee noin kymmenisen Pyhälle Valantinolle pyhitettyä kirkkoa, joista tärkein sijaitsee Ternissä, jossa Pyhä Valentinolla on oma kappeli, jossa hän lepää lasiarkussa. Nimittäin Pyhä Valentino toimi Ternin piispana.

San Valentino Ternissä, San Valentinon kirkossa

Tämä on kuvaus piispa Valentinosta Ternin basilikassa.

San Valentinon katakombit Roomassa, Viale Maresciallo Pilsudski 2, Pincianon korttelistossa. Katakombit ja basilika sijaitsevat Viale Marcellianon ja Stadio Flaminion välissä. Lähin pysäkki on raitiovaunu 2:n pysäkki Piazza Manilalla. 

Katakombit voi nähdä vain aitauksen takaa. Ainoa mahdollisuus vierailla San Valentinon katakombeissa on vain Pyhän Valentinon päivänä 14. helmikuuta. Ainahan sitä voi ottaa yhteyttä ja sopia käynnistä, mutta se maksaa sitten. 

San Valentinon katakombit omistaa Vatikaani. Katakombeista kerrotaan myös Vatikaanin omilla sivuilla, pcas@arcsacra.va.

Viale Maresciallo Pilsudski 2, Piazzale Manila, Parioli

Jos jatkaa kävelyä ylös tätä samaa katua, niin siletä löytyy suuri alue missä on runsaasti suurlähetystöjä. Tämä on upeaa ja rauahllista aluetta muutenkin. Alue on kuitenkin melko kaukana keskustasta.

Raitiovaunulla 2. Jää pois kyydistä Flaminia/Frascassinin tai Ankara/Tizianon raitiovaunupysäkeillä. 

Bussit n3d ja n201. Jää pois kyydistä Piazzale Ankaralla!

Kaikkien aikojen kaikista tunnetuin arkeologi Antonio Bosio löysi Valentinon katakombit 1600-1700-lukujen vaihteessa. Myöhemmin on kaksi muuta arkeologia tutkineet samaa aluetta ja viimeksi Bruno Maria Apollon ja Ghettiin tutkimuset osoittivat ettei Pyhää Valentinoa oltu haudattu katakombeihin, vaan sen suulle maan päälle. Hän löysi hautapaikan juuri siltä paikalta johon paavi Julius I oli rakennuttanut basilikan 300-luvulla. 

Katakombit oli rakennettu kolmeen kerrokseen. Nykyään ei katakombeista ole paljoakaan jäljellä, sillä tulvat ja maanvyörymät ovat sitä hajoittaneet.

Nykyinen moderni San Valentinon kirkko sijaitsee noin puolen kilometrin päässä San Valetinin katakombeista, Viale XVIII Olimpiade, siis entisessä Olympiakylässä.

Arkkitehtinä toimi Francesco Berarducci. Tyyli on nimeltään  brutalismi. Tyypillistä on raakabetonin käyttö ja tekniset ja toiminnalliset yksityiskohdat.

Palazzo della Cancelleria

Palazzo della Cancelleria, kansliapalatsi, Piazza della Cancelleria 

AIKATAULUKOT:

Arkisin: 7.30-20.00.

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä: klo 9.30-19.00.

YHTEYSTIEDOT:

Sähköposti: economato@apsa.va (vierailun varaus)

Puhelin: 06 69887566

Palazzo della Cancelleria sijaitsee Corso Vittorio Emanuele II:n ja Campo dei Fiorin torin välisellä kadunpätkällä jonka nimi on Piazza della Cancelleria. Toisella puolen Corso Vittorio Emanuelle II sijaitsee Piazza di San Pantaleo. Palatsin eteläistä sivua kulkee Via del pellegrinon kapea ja viehättävä katu. Pellegrino tarkoittaapyhiinvaeltajia ja tätä kujaa pitkin pyhiinvaletajat aikoinaan kulkivat kun he kävelivt seitsemän pyhiinvaelluskirkon välillä.

Giro delle sette chiese/seitsemän kirkkon kierros, on vieläkin suosittu reitti pyhiinvaeltajien parissa. Tämä vanha kartta on hieman ylösalaisin, pohjoinen alimpana ja etelä ylimpänä. Vatikaani on alimmassa reunassa, Lateraanin kirkko ylhäällä oikealla. Nykyisissä kartoissa on pohjoinen ylinpänä ja etelä alinpana. Tässä kuvassa päinvastoin.

Cancellarian palatsi kuuluu Vatikaanin valtiolle, vaikka se sijaitseekin Rooman kunnan alueella, aivan keskellä Roomaa. Roomassa on muitakin rakennuksia jotka kuuluvat Vatikaanille, vaikka ne sijaitsevat eri ilmansuunilla, kuten esimerkiksi San Giovanni in Lateranon basilika, Santa Maria Maggioren basilika, San Paulo fuori le Muran basilika, Casa Bonus Pastor, Lateraanipalatsin yhteydessä sijaitseva Lateraaniyliopisto, Propaganda Fiden yliopisto Gianicolossa, Palazzo di Porpaganda Fide, lastensairaala Bambino Gesú,  Villa Gabrielli Gianicolossa jne.

 Sisäänkäynti palatsiin ja näyttelyihin 

Näyttelyyn pääsee menemään koska vaan, silloin kun se on avoinna, mutta palatsiin pääsee vain ryhmissä oppaan mukana ja vaatii etukäteis ilmoittautumisen. Kiertokäyntejä on melko harvoin.

Vatikaanin tuomioistuin, Tripunale della Rota romana, ns Sacra Rota, Vatikaanin valtion tuomioistuin ja katollisen kirkon kirkollisoikeus. Rota systeemi on erittäin vanhoillinen tuomioistuinsysteemi, peräisin 1300-luvulta. Rakennuksessa myös koulutetaan asianajajia , jotka sitten voivat toimia Sacra Rota oikeudessa.

 Paavi Julius II:n vaakuna

Paavi Pius XI:n vaakuna

 Paavi Sixtus IV:n vaakuna

Raffaele (Sansoni) Riario 1460-1521 

Raffaele oli paavi Sixtus IV:n, Fransesco della Roveren veljen poika. Raffaelesta tuli tai tehtiin luonnollisestikin kardinaali, ja hän rakennutti  della Cancellerian palatsin itselleen. Alkuun palatsin nimi oli vain Palazzo papale/paavin palatsi. Raffaelle oli se henkilö joka houkutteli mestari Michelangelo Buonarrotin Firenzestä Roomaan. Raffaelle Riario toimi Michelangelon mecenaattina/taiteilijan suojelijana.

Kardinaali Riario sai useita hiippakuntia vastuulleen, San Giorgio in Velabron Roomassa ja monen monta muuta pitkin Italiaa. Raffaele oli vain 16-vuotias kun hän opiskeli kanoonista oikeutta Pisan yliopistossa. Samaan aikaan syntyi valtavia riitoja Firenzessä ja Riariota syytettiin salaliitosta Medicin sukua vastaan. Mutta Lorenzo de'Medici auttoi Raffaelen vapaaksi syytöksistä. Vuonna 1480 sai Raffaele papin viran Cancellerian palatsissa sijaitsevassa San Lorenzo in Damason kirkossa, mistä olen tehnyt erillisen postauksen täällä. 

Rooman saavuttuaan hänen ystänsä Lorenzo Oddone Colonnaa syytettiin Orsinin murhaamisesta ja rangaistukseksi siitä paavi Sixtus IV käski ottaa Orsinin herran hengiltä. Tämä oli sitä aikaa 1400-1500-luvuilla, kun joka puolella Apenniinien niemimaalla aatelisvut tastelivat vallasta ja maa-alueista. Vaikka samanlaisia aatelisten taistelua oli useimmissa Euroopan maissa siihen aikaan. Ei ollut valtioita eikä valtioiden rajojakaan, vaan aateliset ottivat omakseen alueita, jotka onnistuivat saamaan ostamalla tai saamaan omikseen sotimalla.

Seuraavan paavin Innocentius VIII:n aikana sai Riario luvan rakentaa palatsin San Lorenzo in Damason kirkon ympärille. Eräänlainen kirkko tai seurakunnan kokoontumistila oli nimittäin seisonut tontilla jo esikristilliseltä ajalta lähtien. Kirkkosali sijaitsi edesmenneen paavi Damason kodissa. Paavi Damaso eli esikristillisellä ajlala 305-384. 

Sellaista alkuseurakunnan kokoontumistilaa nimitettiin nimellä titulus. Titulus tarkoittaa sitä että seurakuntatilta sai titteli nimesä, siis rakennuksen omistajan nimen mukaan. Mitään sukunimiä ei siihen aikaan ollut muilla kuin aatelisilla. Myöhemmin titulus rakennettiin kirkoksi ja sai nimekseen San Lorenzo del Teatro Pompeo, sillä Teatro Pompeo sijaitsi siinä aivan vieressä. 

Paavi Innocentius VIII:n Battista Cibo'n "tuntematon" poika menettii suuren rahasumman Raffaelle Riarion asunnossa kun he palasivat korttia. Kun paavi vaati Riariolta rahoja takaisin, niin Riario sanoi,  että anteeksi vaan, mutta rahat on jo käytettyy palatsin rakentamiseen. 

Riario oli paavin kamariherra ja Riario oli yksi vahvoista ehdokkaista paavin tiaraan kun Innocentius VIII kuoli. Mutta Riario oli aivan liian nuori joten kreikkalaista alkuperää olleen paavin jäkeen istui espnajalaista alkueperää oleva paavi Rodrigo Borgia paavin tuolille. Hän sai nimekseen Aleksanteri VI.

Riario osallostui moeen salaliittoon ja siinä tuoskinnassa hänen oli pakko luovuttaa palatsi paavi Leo X Medicille, joka puolestaan antoi sen serkulleen Giulio de'Medicille.

Baldasarre Peruzzin maalaama sisäkatto palatsissa

 Il cortile/palatsin sisäpiha, Donato Bramanten suunnittelema, kuten palatsikin

   

Giorgio Vasarilla oli tapana maalata isoja maalauksia tai maalaussarjoja isoihin saleihin. Maalaukset peittäävät seinät kokonaan. Näitä Cancellerian palatsissa olevia  freskomaalauksia kutsutaan nimeltä 100 vuorokautta, ja salia nimellä Sala dei cento giorni. Palatsissa on useita saleja, joiden seinät peittää Vasarin kallkimaalukset.

Maalaustyyli on tyypillistä manierismin tyylistä. Giorgio Vasasri oli Arezzossa syntynyt, mutta Firenzessä melkein koko ikänsä asunut taidemaalari ja arkkitehti. 

Hän kirjoitti myös kirjan nimeltä Taiteilijaelämänkertoja. Hän kirjoitti krittisellä tavalla, joten häntä voidaan pitää historian ensimmäisenä taidekriitikkona.

Hän joka on käynyt Firenzessä ei ole voinut välttyä näkemästä Vasarin frreskomaaluaksia. Vasari toki käytti oppipoikia maalaamaan suurempia pintoja, mutta maalaukset ovat kuitenkin hänen käsialaansa. Firenzeähän pidetään maailman taiteen mekkana. Sanonta kuuluu että noin 80 % maailman korkeimman tason taiteesta sijaitsee Italiassa ja niistä 80 % Firenzessä. Firenze on todellakin mahtava kaupunki niin taiteen kuina arkkitehtuurinsakin kannalta. Minä koin jopa ns Stendalin syndrooman käydessäni Firenzessä ensimmäistä kertaa. Vasta jälkeenpäin sain tietää syndroomasta ja että syndrooman on monet kokeneet Firenzessä käydessään. Se ei ollut mukava kokemus, mutta meni ohitse reilussa puolessa tunnissa.

Wikipedia kertoo: Stendhalin syndrooma eli Firenzen syndrooma on epävirallinen diagnoosi, jolla tarkoitetaan voimakkaasta tai liiallisesta taide-elämyksestä aiheuttuvaa hyvin harvinaista oireryhmää. Sen oireisiin kuuluu heikotusta, pahoinvointia, paniikkia, sekavuutta ja sydämentykytystä. Italialainen psykiatri Graziella Magherini nimesi 1989 oireyhtymän ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaan, joka kuvasi Firenze-kokemustaan teoksessaan 'Rome, Napels et Florence'. Magherini tapasi useita siitä kärsiviä potilaita, erityisesti ulkomaalaisia matkailijoita.

Omat oireeni oli lähinnä ahdistusta, ensimmäisen kerran elämässäni. Tunne tuli yhtäkkiä iltapäivällä kun olin päivän kävellyt katselemassa rakennuksia ja taidettaa ja kun käytiin Santa Crocen basilikassa ja heti sen perään Badia Fiorentian kirkossa ja sen luostarissa. Käynti Badia Fiorentiassa on elämäni suurin kokemus lasten synnytysten jälkeen. Se oli Badia Fiorentia mikä laukaisi syndrooman.

Koko kroppa tuntui erittäin kevyeltä, ajatukset pysähtyivät ja tunnelma oli ikään kuin kylläinen. Halusin vaan olla. Tunne hävisi lopullisesti tunnin päästä kokonaan. En tarvinnut sentään mennä lääkärin vastaanotolle, koska tunne ei minua häirinnyt tai aiheuttanut sen suurempia vaivoja tai oireita. Vasta jälkeenpäin sain kuulla puhuttavan tästä syndroomasta. Aiheesta on kirjoitettu kirjojakin.

Tässä luettavaa samasta aiheesta.

Leonardo da Vincin työnäyttely Macchine di Leonardo oli avoinna huhtikuun loppuun 2015, mutta näyttely  sai  jatkoaikaa vuoden 30 huhtikuuta 2016 saakka.

 Näyttely on avoinna päivittäin kello 9.30-19.30

Sisäänpääsymaksu 9€, alennettu hinta 7€, lapset 5-12-vuotiaat 6€

Lapset alle 5v ilmainen sisäänpääsy

Niin, Palazzo della Cancelleria'ssa on myös kirkko. Se on rakennettu palatsin sisään, joten sitä ei ole helppo huomata kadulta käsin. Sisäänkäynti kirkkoon on torin puolelta vihreäksi maalatun oven kautta.

Kirkon sisäänkäynti

Toinen sisäänkäynti kirkkoon on Corso Vittorio Emanuele I:n puolelta, mutta se ovi on melko harvoin avoinna. Kesäkuumalla se ovi on auki kaiket päivät. Luultavasti tämä ovi rakkennettiin sen jälkeen kun kirkossa oli tulipalo. Kirkko tarvitsee siis kaksi uloskäyntiä turvallisuus syistä.

Paavi Damaso 305-384. Damaso syntyi ja kuoli Roomassa. Hän toimi paavina 18 vuotta kunnes paavi Sirico, hänkin roomalainen, sai paavin viran. Kaiken aikaa taustalla toimi ns antipaavi. Molempien paavien kannattajat tappelivat Rooman kaduilla niin että veri lensi. Lopulta antipaavi karkoitettiin Roomaasta jotta saataisiin rauha aikaan. Mutta antipaavin kannatajat jäivät Roomaan ja pitivät kokouksiaan Sant'Agneta fuori le Muran basilikassa Via Nomentanan varrella ja katutappelut senkuin jatkuivat. Keisari ajoi antipaavi Siriuksen Kölniin, mutta hän palasi Rooman paavi Damason kuoltua. Antipaavi Sirius/Sirico antoi siinä vaiheessa periksi tavoitteensa päästä paaviksi, ja häen kannattajansakin väsyivät.

Paavi Damasus haudattiin tänne  Damason kirkkoon. Hänen kalloaan säilytetään reliikkilippaassa Pyhän Pietarin basiliakssa. Hänen käsivartensa sijaitsee reliikkilippassa  San Tommaso in Parionen kirkossa.

Vatikaanin arkistossa kerrotaan että paavi Evaristo tai Aristo, joka oli syntyään juutalainen ja syntynyt Betlehemissä, olisi jakanut Rooman seurakunnat seitsemään  diakoniaan ja titulukseen ja että yksi niistä olisi sijainnut Damason kirkon paikalla jo vuonna 112. Damaso aloitti kirkon kardinaalina joka tapauksessa vuonna 366.

 San Lorenzo in Damaso

 Avoinan kaikkina viikonpäiviä kello 7.30-12.00 ja 16.30-19.30

Messu arkisin kello 8.30 ja 18.30

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 8.30, 10.30, 12,00 ja 18.30

Nykyinen kirkko on 1500-luvulta, kun palatsia alettiin rakentamaan. Asuinrakennuksia tälle alueelle rakennettiin vasta 800-luvulla mutta Teatro Pompeio, Pompeiuksen teatteri, seisoi siinä vieressä jo vuodesta 55 eaa lähtien.

Kirkkosali on melko pimeä, varsinkin talvisaikaan. Melko huonossa kunnossa ja nuhjuinen, mutta marmoria ja kultaa ei olla säästelty. Nykyien kirkko on kasattu ikäänkuin palapeliä eri paloista eri aikakausilta. Pylväätkin on käyty hakemassa Teatro Pompeista, ehkä luvatta.

Sakramenttikappeli