Rooman kukkulat

I sette colli di Roma/Rooman seitsemän kukkulaa: Aventino, Celio, Palatino, Capitolino (Campidoglio), Esquilino, Viminale ja Quirinale. Yhteisellä nimellä septimontium.

Rooma on rakennettu seitsemälle kukkulalle tarinan mukaan. Palatino on se kukkula, jolla Rooma perustettiin Romulus ja Remus tarinan mukaan. Romulusta ja Remusta pidetään Rooman perustajahahmoina.

Peter Paul Rubensin kaunis maalaus Lubercal-luolasta. Romulus ja Remus syntyivät Lubercal sudenluolassa, Palatinon kukkulalla. Romulusta pidetään Rooman ensimmäisenä kuninkaana. Rooma perustettiin 21. huhtikuuta vuonna 756 eaa. Lubercal luola on ihan virallisesti löydetty vuonna 2007, uskokaa tai älkää.

Capitoliumin museossa on tämä patsas, missä susi imettää Romulusta ja Remusta. Paljon pienempi versio tästä löytyy kaupungintalon nurkalta Campidogliolla.

Romuluksen asunnon rippeet Palatinolla, aivan kuten Plutarkos oli väittänyt. Romuluksen koti sijaitsi Scalae Caci'n/Scale di Caco'n varrella, antiikin aikaisten portaiden luona Palatinon lounaisessa nurkkauksessa. Caco on esiroomalaisen ajan tulen Jumala, jäta palvottiin juuri Palatinon kukkulalla.

Area of the Lubercal, Palatino

Aluetta Palatinolla kutsutaan nykyään nimellä Area of the Lubercal. Lultavasti alueelle ei pääse käymään, ainakaan vielä. Romulus ja Remus olivat sodanjumala Marsin ja papitar Rhea Silvian poikia. Romulusta pidetään myös Rooman ensimmäisenä kuninkaana. Veljekset perustivat Rooman tarun mukaan 21. huhtikuuta 753 eaa. He riitautuivat kaupunkinsa perustamisesta, ja Romulus tappoi Remuksen. Rooma sai nimensä Romuluksen mukaan.

Caci/Cacus/Caco oli roomalaisen mytologian mukaan tultapuhaltava jättiläinen joka myös asui samalla alueella kuin Romulus. Caco oli Vulcanus jumalan poika. Cacolla oli tapana varastaa karjaa naapurikukkuloilta. Mutta Herkules lopulta tainnutti Caco hirviön ja sai hänet hengiltä. Roomalaiset pitivät Herkulesta jonkinlaisena miehuuden perikuvana.

Via del Pellegrinon kadun varrelta, Regolan kaupunginosasta, löytyy tämä kivilaatta, mikä oli merkkinä siitä, että tästä kulki Pomeriumin raja, Pyhän kaupungin raja.

Roma quadrata, Rooman alkuperäinen keskusta, on keskusteltu aihe minkä sijainnista ei olla aivan varmoja. Filosofi ja elämäkertakirjailija Plutarkos, syntyi luultavsti vuonna 46 eaa,  sanoi että Roma quadrata sijaitsi Palatinolla. Joka tapauksessa se sijaitsi Pomeriumin alueella. Pomeriumilla tarkoitettiin varsinaista Roomaa, pyhää kaupunkia. Alue sen ympärillä, ager, oli Rooman territoriumia, mutta ei Roomaa, vaan Rooman hallitsemaa aluetta. Pomeriumin ympärillä ei ollut muuria. Eikä edes kaikki seitsemän kukkulaakaan sijainneet Pomeriumin alueella. Palatino sijaitsi Pomeriumissa, mutta Capitolium ja Aventino eivät sijaineet.

Septimontium eli seitsemän kukkulaa oli roomalaisten uskonnollisten juhlallisuuksien nimet. Alkuperäiset uskonnolliset kukkulat olivat Oppius, Palatium, Velia, Fagutal, Cermalus,  Caelius ja Cispius. 

Tältä siis näytti Rooman perustamisen aikoihin, 21.huhtikuutta 753 eaa, siis 2768 vuotta sitten. Kuten kuvasta näkyy niin Roomassa oli muutamia järviäkin. Tuo kuvassa oikealla sijaitseva pyöreä järvi kuivatettiin ja sen päälle rakennettiin Kolosseumi. Järvi ja jokialue oli suoperäistä aluetta, joten Kolosseumi seisoo melko huteralla pohjalla. 

Kolosseumissa on sensorit ja hälyytyslaitteet, sillä maakin tärisee hieman päivittäin. Mitään suurempia maanjäristyksiä ei ole Roomassa olut pitkiin aikoihin, mutta kattolamput heiluu silloin tällöin ja esineet putoilee, sekä muurit ja seinät halkeilee. Kolosseumi on suuressa vaarssa hajota, vaikka sitä on jatkuvasti tuettu. Oikeastaan Kolosseumissa ei ole mitään aitoa jäljellä. Se on turistirysä ja kodittomien kissojen asuinpaikka, mutta Rooman kunta tienaa sisäänpääsylipuilla ainakin korjauskulut. Kolosseumin alta kulkee myös metrojunat.

Myöhemmällä ajalla Rooman kukkuloihin luetaan Aventino, Celio, Capotolium, Esquilino, Palatino, Qurinale ja Viminale. Näitten lisäksi voidaan mukaan lukea vielä Janiculum, Pincio, Vatikaanin kukkula ja Velia.

Campidoglion (Capitoliumin) kukkula 1700-luvulla

Tabularium, Caitioliumin (Spagna) kukkualla tai Campidogliolla, kuten roomalaiset tätä kukkulaa nimittävät. Tämä on kaupungintalo missä kunnavaltuusto ja kunnan porimestari työskentelevät. Tämäkuva on otettu Foro Romanon rauniolalueen puolelta ja tässä näkee että uudempi kaupungintalo on rakennettu vanhemman päälle. Pylväät Tabulariumin edustalla ovat Vespanianuksen temppelin raunioita.

Tämä tabularium on peräisin vuodelta 78 eaa

Capitoliumin kukkula tai Campidpglio on ehdottomasti Rooman keskeisin kukkula, miltä on johdettu Roomaa ikuiset ajat. 

Capitoliumin kukkulalla sijaitsee myös Tarpeian kallionkieleke, jolta syöstiin rikolliset alas varmaan kuolemaan. Kuva on otettu Piazza del Consolazionen'lta jonne pääsee portaita Via Monte Tarpeo'a pitkin alas Campidogliolta. 

Aikaisemmin tätä kautta pääsi Foro Romanolle, mutta nykyään ei enää pääse kulkemaan vapaasti alueen lävitse, vaan on mentävä Via dei Imperialin sisäänkäyntien kautta. Siitä ei ole kovinkaan kauan aikaa kun Foro Rmanolle ei ollut sisäänpääsymaksua, joten siksi ei Foro Romanoa oltu suljettu aitauksilla, vaan pääsi aivan vapaasti kulkemaan sen lävitse. Se lyhensi kovasti matkaa, jos oli asiaa Foro Romanon toiselle puolelle.

Aventinon kukkula Teveren joelta päin nähtynä. Täällä olen aikaisemmin kirjoittanut Aventinosta.

David Robertsin kuvaus noin vuonna 1863 Aventinolta Teveren rannalta. Takana häämöttää Campidoglio/ Kapitoliumin kukkula. Vain Circo Massimo, Circus Maximus on Palatinon ja Aventinon välisessä laaksossa. 

Aventinolla sijaitsi useita esikristillisen ajan jumalten temppeleitä. Ensin muutti alempi roomalainen kasti asumaan kukkulalle, kunnes sinne alkoi muuttaa ylempää patriisikastia ja myöhemmin myös senaattoreja. Aventinolla oli myös muutamia kylpylöitä, joista ei enää ole juuri mitään jäljellä. Nykyään Aventino on Rooman keskustan alueista yksi idyllisimpiä ja rauhallisimpia yhdessä San Saban alueen kanssa. Täällä on useita mielenkiintoisia kirkkoja ja muita kauniita rakennuksia, joihin voi tutustua. Täällä sijaitsee myös Maltan Ritarikunnan päämaja.

Palatinon kukkula

Via dei Cerchin kuja Circo Massimon/Circus Maximus ja Palatinon välissä. Via dei Cerchin varrella kuten kuvastakin näkyy, sijaitsee useita rvintoloja ja baareja vieri vieressä. Mukavin ja kotoisin noista paikoista on 0,75- zerosettantacinque. Monipuolinen tarjonta ja halvat hinnat. Erillinen lounas- ja päivällislista. Siisti paikka. Avoinna joka päivä kello 10.00-02.00. Lapsillekin löytyy syötävää. Siinä kadun varrella Marmissa  myydään myös naisten jalkineita. 

Rooma on rento paikka, missä ei tarvitse miettiä etikettejä, joista suomalaiset usein näkyvät keskustelevan netissä. Ruotsalaiset ei koskaan puhu etiketeistä. Tuskin ymmärtävät edes sanan merkitystä. Täällä on kaikki melkein mahdollista, kuten Tukholmassakin, kunhan vaan ei sytytä tupakkaa sisätiloissa. Tukholmassa suunnitellaan julkisille paikoille ulkoilmassakin tupakanpolttokieltoa, mm terasseille ja bussipysäkeille. Ei Roomassakaan tykätä tupakanpoltosta, sen puoleen.

Gelateria ai Cerchissä saa ihanaa jäätelöä. 

Siinä vieressä sijaitsee elintarvikemyymälä ja Pizza al Massimo, jossa myydään myös pizzapalojen lisäksi erilaisia valmisruokia, jotka voi ottaa mukaansa ja syödä vaikka ulkona luonnossa.

Via dei Cerchin varrella sijaitee luksusluokan hotelli, Circo Massimo. Kallis kuin mikäkin. Ruhtinaallinen yöpymispaikka. 

Roomassa  yökerhot, ja yöbaarit sijaitsevat usein miten alueilla, missä ei asu ketään lähellä, koska roomalaiset ei halua, että heidän yöunia häiritään. 

Mutta silti kesäaikaan kuuluu valtava musiikin rämpytys Gianicolon kukkulalta ainakin puoleen yöhön saakka. Ja siellä sijaitsee uskonnollisia instituutteja ja Gianicolon takana useita luostareita. Ikkunoita ei pysty pitämään avoinna edes kesäkuumalla viikonloppuisin musiikin kovaäänisyyden takia. Roomalaiset valittaa...

Tämä penkki on Rooman paras penkki istua ja ihmetellä maailaman menoa ja sen historiaa. Tässä saa sen tunteen ikään kuin olisi joutunut keskelle historiaa. Penkki sijaitsee Via del Circo Massimolla, Piazza Ugo de La Malfalla. Penkkejä on useampikin. Tässä kohtaa pysähtyy useat kiertoajelubussit kaupunki kierroksellaan.

Palatinon kukkula nähtynä Aventinolta on mahtava näky. Tässa edustalla sijaitsee Circo Maximuksen kenttä, mikä sijaitsee montussa. Circo Maximuksella pidettiin aikoinaan kilpa-ajoja, jotka oli keisareiden suurta huvia. Tänne mahtui 200 000 katsojaa. Nykyään alue on erittäin suosittu virkistysalue, missä pidetään kesäaikaan konsertteja.  

Tämä alue on kappale kauneinta ja historiallisinta Roomaa. Todellisuudessa paljon vaikuttavampi kuin valokuvissa. Maaginen paikka istuskella.  Melkein 3000-vuotinen historia ympärillä ja ihana Aventino selän takana. Vanhemmissa italialaisissa elokuvissa näkee tämän alueen usein. Olen monet kerrat istunut penkillä tällä Aventinon puolella Via del Circo Massimolla, ja nauttinut maisemasta Palatinon kukkulalle. Aivan mahtava paikka mihin en tule ikinä kyllästymään. 

Tänne pääsee kiertoajelu busseilla, jotka pysähtyy tässä näköalapaikan kohdalla. Metro Circo Massimolta länteen päin lyhyt kävelymatka ja samalta metroasemalta itään päin sijaitsee Caracallan kylpylä. Useampikin bussi pysähtyy näköalapaikan kohdalla.  Kolosseumilta voi ottaa raitiovaunun numero 3:n Circo Massimon metroasemalle. Minä tykkään ajella raitiovanulla Roomassa.

Etienne Duperacin kuvaus Celion kukkulasta  noin vuonna 1575

Caelius tai Celio, kuten kukkulan nimi on nykyään, on kaunis ja rauhallinen kukkula, millä ei juuri ole muuta kuin muutamia kirkkoja ja luostareita  ja kaunista puistoa ja puutarhaa. Tälläkin kukkualla sijaitsi aikoinaan esikristillisen ajan temppeleitä ja pyhiä lehtoja.

  Celion kukkula

Celio on yksi lempikukkuloistani Aventinon ja "pikku-Aventinon", siis San Saban rinnalla. Celion kukkula on säilytetty semmoisenaan, eikä sinne ole ollut lupaa rakentaa. 

Täällä olen kertonut ihanasta San Saba'sta. Aventinosta olen tehnyt useammankin postauksen: Colle Aventino, Aventino osa I ja Avetino osa II. Olen myös tehnyt yhteisen postauksen Aventinosta ja Testacciosta.

Claudian temppellin rauniot Celion kukkualla, Via Claudian varrella. Alueella on arkeologit tekemässä kaivauksiaan.

Claudian temppeli

Clivus Scauri kertoo myös ikivanhasta asutuksesta kukkulalla. Tänne pääse käymään ja kulkemaan Via di Clico di Scauroa ja Via di San Paulo della Croce'ta pitkin. Tässä porttivalvissa on ovi, mistä pääsee museoon Domus Romana al Celioon maan alle. 

Mielenkiintoinen museo. Käykää ihmeessä, jos aika antaa periksi!

Bussi 81 Claudio Celion pysäkille ja siitä sitten Via di San Paolo della Crocen kujalle. Bussit 75, 81, 118, 160, 3NAV pysähtyvät  myös Aventino/Crico Massimon pysäkillä.  Ja siitä sitten kävellen Piazza San Gregoriolle ja edelleen Clivo Scaurolle. 

Museo Case Romane del Celio  sijaitsee kaariholvissa. Museossa on erinomainen mahdollisuus tutustua vanhoihin roomalaisiin asuinrakennuksiin. Vieressä sijaitsee kirkko nimeltä Santi Giovanni e Paulo.

Esquilinon kukkula

Oikeaastaan koko Esquilinon alue on ollut kumpuilevaa mäkistä aluetta ja on sitä vieläkin paikka paikoin. Esquilinossa useimmat kadut kulkevat mäessä ja portaita on useita.

Via de'Ciangaleoni

Via in Selci

Via Panisperna

Foro Romano nähtynä Palatinon kukkulalta. Foro Romanoon, Colosseumiin ja Palatinolle myydän nykyään vain yhdistelmä lippuja. Lippu on voimassa pari vuorokautta ja se oikeuttaa menemään suoraan lippujonojen ohitse, joten säästyy jonottamasta. Itse hekilökohtaisesti pidän erittäin paljon Palatinosta.

Colosseumissa en edes ole käynyt, enkä tule käymäänkään. Foro Romanon lävitse  olen kulkenut monet monet kerrat siihen aikaan kun sitä ei oltu suljettu aitauksiin, eikä sinne ollut sisäänpääsymaksua. 

Palatinolta näkymä Celion kukkulalle

Palatinolle on oma sisäänkäyntikin Via di san Gregoriolta. Bussit 75, 81, 3NAV ja 118 pyshtyvät  melkein sisäänkäynnin edustalla.

Palatinon korkein kohta on tuo kuvassa ylhäällä sijaitseva Giardini Farnese (Horti Farnesiani), Farnesen puutarha, josta on mukavat näköalat kaupungille. Minun vinkkini on että ottakaa evästä ja juotavaa mukaan Palatinolle ja kävelkää rauhassa Palatinolla, varatkaa puoli päivää aikaa Palatinolle. Ottakaa opaskirja ja kartta mukaan, mieluiten tutustukaa alueeseen jo etukäteen historian kirjoista, opaskirjan ja kartan avulla. Nauttikaa käynnistänne Palatinolla, istuskelkaa tai makailkaa rauhassa tässä rauhallisessa ja erittäin histroriallisessa paikassa. Älkää jättäkö käymättä tuota Farnesen puutarhaa.

 Kardinaali Farnesen puutarha aikoinaan, Horti Farseniani

Paavi Paulo III Franese (1468-1549) antoi kardinaalin hatun pojan pojalle Alessandrolle, kun poika oli vain viisitoista vanha. Alessandrosta kehkeytyi ajan kansa jesuuttiystävällinen henkilö, joka rakennutti omilla varoillaan Il Gesu kirkon Roomaan. 

Farneseilla oli upea palatsi Pizza Franesella, johon Alessdandro keräsi taidetta. Hän eli kuten renessanssin ajalla elettiin, jolloin Rooman historia oli muodissa. Hänestä tuli elämäniloinen, nautinollinen ja optimistinen renessanssi persoonallisuus. Alessandro osti suuren tontin Campo Vacciolta/lehmien laidunmaalta (kuvassa yllä) ja rakkennutti sinne kesäresidenssin. Il Vingola sai arvon toimia arkkitehtinä. 

Vieressä sijaitsi myös Mattein suvun huvila ja kaksi luostaria Sant'Bonaventuran ja San Sebastianon. Molemmat luostarit sijaitsevat alueella vieläkin. Täällä olen kertonut luostareista.

Horti Farnesiani/Farnesen puutarha



Horti Farnesiani, Jean-Baptiste Camille Corot, maalaus vuodelta 1826

Quirinalen kukkulalla sijaitsee Presidentin palatsi ja Italian Senaatti.

Santa Maria del Rosario

Santa Maria del Rosario/rukousnauha Madonna

Tämä madonna ikooni on neljänneltä vuosisadalta ja se on italialaisen katollisen kirkon vanhin ikooni. Tässä ikoonissa ei Madonnalla ole Jeesuslasta sylissään vaan hän pitää käsiään rukousasennossa. Tradition mukaan tätä ikoonia pidetään evankelisti Luukkaan tekemänä. Paavi Sergius III sanoi että ikoonia ei ole kädet tehneet. Taidehistorioitsijat ajoittavat ikoonin 500-luvulle. Ikooni on siis bysanttilaista perua ja onnistunut säilymään ikonoklasmin kuvakiellolta. Ikooni on restauroitu 60-luvulla ja samalla se tutkittiin modernein menetelmin ja se todettiin olevan neljänneltä vuosisadalta.

Keisari Leo III kielsi kuvien palvonna vuonna 730. Monet munkit, nunnat ja käsityläsiet pakenivat Bysantista Italiaan ja he ottivat rakkaat ikooninsa mukaansa. Yksi pakolaisista oli nimeltään Temulus ja hän asettui Celion kukkulan alapuolelle kreikkalisten pakolaismunkkien luostariin asumaan ja toi tämän ikoonin sinne tullessaan. Luostarin kirkko sai nimekseen Santa Maria in Tempuli. Kirkko sijaitsee melkein prikulleen vastapäätä Caracallan kylpylän sisäännkäyntiä.

Santa Maria in Tempuli 

Myöhemmin muutti luostariin dominikaaninunnia mutta heidän oli muutettava pois luostarisra lähellä sijaistevaan San Siston luosatriin. He ottivat ikoonin mukaansa. San Sisto Vecchion luosatri ja sen sen kirkko ovat vieläkin jäljellä siinä saman kadun varrella. Heillä on mukava luostariasuntolakin.

Dominikaaninunnat muuttivat pian uuteen isonpaan luostariin Monte Marion kukkualle Rooman pohjoisosiin. Ikooni vietiin sinne ja siellä se on vieläkin. Pyhiinvaeltajat kulkevat koko matkan Vatikkanista ylös Santa Maria in Rosarion kirkkoon ja luostariin tämän ikoonin takia. Matkaa tulee noin 1,5 km. Ensin Via Leone IV:ää pitkin Largo Trionfale'lle ja siitä Via Trionfale'ta pitkin ylös kirkon luokse. Alkuun se on yhtä suoraa, mutta myöhemmin katu kapenee huomattavasti. Tie kapenee ja alkaa nousta melko jyrkästi ylös kuukuuaa kohti, Tie on myös erittäin mutkainen ja siellä saa kukea henkensä kaupalla. Jos lähtee jotain toista tietä pitkin niin matkaa tulee helposti paljon enempi. 

Kadut ovat tällä alueella mutkaisia eikä täällä kulje bussejakaan kovin tiheään. Kirkon luokse ei kulje lainkaan bussia. lLähin bussipysäkki on bussin 913 pysäkki Via Medaglie d'Oro'lla, pysäkillä Toto Livio. Siitä sitten on kierrettävä hieman jotta päsee Via Trionfalolle. Trionfalon puleinen pääportti  on usein lukossa mutta voihan sitä yrittää soittaa porttikelloa. Luostari sijaitsee sens ijaan siellä ylenpänä, samalla puolella kuin bussipyäskkikin, Via Alberto Cadlolon puolella ja siinä vasemmalla puolen torin ja luostarin välissä kulee hyvin kapea kuja. Kujaa pitkin pääsee luostarin taakse. Kujan portti on avoinna silloin kun kirkko on avoinna.

Täältä kujan päästä löytyy myös kirkon sisäänpääsy ja isot mahtavat portaat jotka nousevat Via Trionfalen puolelta ylös. Luultavasti tuo pääportti pidetään usein miten lukossa koska Via Trionfale on todella kapea ja mutkaine tie joten kävelijöitä ei mielellään houkutella kulkemaan sitä katua. Via Alberto Cadlolon katu sijaitsee siis mäen päällä kirkon ja luostarin länsipuolella ja se on rauhallinen ja turvallinen katu.

7. lokakuuta juhlitaan Madonnaa kirkossa

Ikooni sijaitsee pääattarin vasemalla puolella ja se on erittäin vahvojen kaltereiden takana. Sunnuntaisin kello 10.30-12.30 on mahdollista nähdä Madonnan kasvot. Messu alkaa kello 11.00. Hieman ennen messua nunnat sytyttävät valon jotta jokainen voi nähdä Madonnan valaistut kasvot. 

Sen kapean kujan varrella jota sitten on palattava takasin löytyy tämä paperista tehty Madonnan kuva luostarin muurissa. Kuvan alla on reikä johon voi laittaa lahjoituksen, jos haluaa. Useissa roomalaisssa kirkoissa ja luostareissa on tuonlainen offerta luukku.

Santa Maria in Tempulo, Via Valle delle Camene, Celion kaupunginosassa

Kirkko kuului Monasterium Tempuli nimiselle luostarille. Luostari hajosi saraseenien hyökkäksessä vuonna 806. Rippeet siitä on  muurin  takana, vatapäätä kirkkoa.

Kreikkalaiset pakolaiset perustivat luostarin ja rakensivat kirkon ja se  on vanhin Sant'Agatalle pyhitetyistä kirkoista. Luostarissa asui benediktiini nunnia kahdennelletoista vuosisadalle saakka. Nunnat pakotettiin muuttamaan lähellä sijaitsevaan San Sisto Vacchion luostariin. Nunnat veivät luostarista mennessään Madonna Rosarion ikoonin. 

Luostarin kirkosta tuli sittemmin yksityisasunto, myöhemmin lato 1900-luvulle saakka. Sen jälkeen luostarin kirkkoon laitettiin pystyyn taidenäyttely, kunnes Rooman porimestari Rutelli päätti että kirkkoa voidaan käyttää siviivihkimisiin.

Kirkon pitäisi olla avoinna joka päivä, paitsi ei maanantaisin kello 9.00-12.00 ja 17.00-9.00 ja sunnuntaisin kello 9.00-12.00. Ainahan sitä voi kysyä henkilökunnalta ohimennessään, jos kiinnostaa. Kunnalla on muitakin siviili vihkimiskirkkoja ja paikkoja. Yhteydet kuntaan täällä.

Tämä alue on aivan ihana ja rauhallinen. Nautin kävellä täällä.

Entinen kirkkosali odottaa vihkiparia ja vieraita. Jos haluaa vihkiytyä tässä ensteissä vanhassa kirkossa niin voi otata yhetyttä Rooman kuntaan. he hoitavta siviivihkimisen mutta voi varautua että siitä joutuu maksamaan jonkin verran. Ei se varmasti maksa hirmuisa summia, sitä en usko.

Santa Maria del Rosaario a Monte Matio, Monte Mario, Via Trionfale  176

Santa Maria in Rosario a Monte Mario, Via Trionfale 175

Historioitsija, filologi ja roomalainen runoilija Gian Vittorio Rossi kävi koulunsa jesuuttien koulussa Collegio Romanossa. Hän oli hyvä laltinan kielessä. Hänen isänsä yritti pakottaa hänet asiajajan virkaan, mutta hän otti sihteerin paikan kardinaali Andrea Peretti Monalton luona. 

Kun kardinaali kuoli niin Rossi vetäytyi pieneen taloon Gianicolon kukkualle, jossa hän kokontui yhdessä  intellektuellien kavereittensa kanssa. Porukaan kuului Alessandro Tassoni, Leone Allacci, Gabriel Naude ja Fabio Chigi, josta myöehmmin tuli paavi Aleksanteri VII. 

Se oli Gian Vittorio Rossi joka rakennutti tänne Trionfaleen pienen kappelin ja laitatti viinipuutarhan kappelin ympärille. Kappelia hän kutsui nimellä Santa Maria del Rosario e delle febbre, jossa febbre tarkoitti kuumetta joka oli siihen aikaan useaalla, jotka sairastivat malariaa. 

Rossin kuoltua lankesi kappeli ja viinipuutarha San Onofrio al Gianicolon hieronymiittimunkeille, jotka kuuluivat pyhälle Hieronymokselle perutettuun uskonnolliseen sääntökuntaan. He perustivat luostarin kappelin viereen. Samaan aikaan alettiin rakentamaan myös kirkkoa. Mutta jotain meni pieleen. Hieronyymiveljekset jättivät luostarinsa. Silloinen paavi antoi luostarin dominikaaneille, joilla oli luostari San Marcon kirkon yhteydessä Firenzessä. Kirkko vihittiin köyttöön vuonna 1726.

1800-luvulla tuli Napoleonin sotilaat ja asettuivat asumaan luostariin joten dominkaanit saivat lähteä. Sen jälkeen luostari seisoi tyhjiltään 1800-luvun lopulle saakka. Sinä aikaan rakenenttiin Via Trionfalen tie kulkemaan aivan kirkon portaiden edestä. Siitä sysytä oli pakko rakentaa suojamuuri kirkon portaiden eteen. Unkarilaen säveltäjä Franz Liszt saapui Rooman ja hän asettui asumaan luostariin viideksi vuodeksi.

Luostarin sai kunta omakseen, mutta kirkon piti dominikaanit hallussaan. He rakensivat toki uuden kirkon itselleen Pratin alueelle.  San Sisto Vecchion luostarissa Celimontanssa oli dominikanni nunnat menettäneet luostarinsa ja he asuvat täällä luostarissa vieläkin. napoleon yrittiin karkoitata kaiik nunnat ka munkit Roomasta mutta ei onnistunut siinä kovin hyvin. San Sisto Vecchion luostarin perusti iste San Domenico. Nunnilla oli mukaan tämä ikooni ja useita reliikkejä, joiden joukossa oli myös Pyhän Dominikaanuksen reliikkit,jotak nyy sijaistevat Madonan ikoonin vieerssä. Katollinen kirkko nimittää tätä krikkoa nimellä Chiesa rettroia, pappilan kirkko, vaikka täällä ei asu ainoatakaan pappia.

Tässä on se kuja jota pitkin pääsee kirkkoon Via Alberto Cadlolon puolelta. Tämä kuja lähtee heti luostarin jälkeen ja kiertää luostarin takaa kirkon luokse. Luostari kiertää kirkon ympäri niin että vain kirkon julkisuvu jää paljaaksi, Via Trionfale'lle päin.

Sant'Antonio da Padova in all'Esquilino

Sant'Antonio da Padua/ Sant'Antoni al Laterano,
 Via Merulanan ja Via Labicanan risteyksessä

Kirkko on avoinna: 

arkisin kello 7.30-12.00 ja 16.30-19.00

sununtaisin ja pyhäpäivinä kello 8.30-12.00 ja 17.30-19.00

Messu:

arkisin kello 7.00, 8.00, 9.00 ja 18.00

sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 7.00, 8.30, 10.00, 11.30 ja 18.00

Kirkon kupeessa sijaitsee pieni fransiskaani luostariyhteiskunta nimeltä Sant'Antonio.

Tämä kirkon julkisivu viehättää minua kovasti. En vaan osaa sanoa että miksi. Kun kävelee pitkin Via Merulanaa niin kirkkoa on ensin vaikea huomata, jos ei tiedä että se sijaitsee jyrkkien portaiden yläpäässä. Via Merulanan katu  ei ehkä ole se suosituin katu Roomassa, sen melko vilkakssat liikenteestä johtuen. Minun mielestä se on ihana katu kävellä syksymmälä kun puitten lehdet ovta alkaanet karista. Katua reunustaa ikivanhat korkeat puistolehmukset. Kirkon kohdalla on aina pakko pysähtyä. Tämä kirkko ei ole mitenkään maailman upeimpia kirkkoja mutta silti sen ulkonäkö jotenkin vaan imponeeraa. Nuo kaksoiportaat ja vesitibuli ovat hieno keksintö arkkitehdiltä.

Kirkko kuuluu fransiskaanien sääntökunnalle. Kirkon vieressä vasemmalla puolella sijaitsee fransiskaaniyliopisto Antonianum, joka avattiin vuonna 1887, mutta se sai akateemiset oikeutensa vasta vuonna 1938. Täällä voi siis opiskella teologiaa, filosofiaa ja vaikka Canonisen oikeuden tohtoriksi saakka. Canoninsen oikeuden tohtori, doctore in diritto Canonico, on siis korkein akateeminen arvo roomalaiskatollisessa kirkossa. Kanooninen oikeus tarkoittaa sääntöjä katollisessa, otrodoksiessa ja anglikaanisessa kirkossa ja krikkojen välillä. Kanoonit ovat kirkolliskokousten laatimat säännöt ja lait.

Vuonna 2005 lähtien on yliopistossa voinut opiskella argeologiaa ja eksegetiikkaa, siis pyhien tekstien tulkintaa. Nämä aineet on sisällistetty telologiseen tiedekuntaan nimellä Studium Biblicum Fransiscanum.

Antonianumin sisäpiha



 Pyhä Antonius ja Jeesuslapsi

Antonius Padovalainen syntyi Portugalissa Lissabonissa vuonna 1195 ja kuoli Padovassa vuonna 1231. Hän aloitti kolunkäyntinsä augustiniiläispappien koulutuksssa Lissabonissa mutta muutti kymmenen vuotta myöhemmin opiskelemaan franskiinaijärjestön koluun. Fransiskus Assisilainen oli juuri silloin perustanut Fransikaanijärjestön. Antonius matkusti paljon ja saarnasi jopa Marokossa ja Sisiliassa kristinoppia. Lopulta hän joutui Bolognaan ja opetti siellä yliopistossa. Hän toimi myös fransikaanisääntökunnan paikallisjohtajana. 

Fransiskaanisääntökunnalla oli pääpaikka Roomassa Aracoelilla, jossa heillä oli luostarikin. Mutta kun Vittorio Emanuele I monumenttia alettiin rakentamaan muuttivat fransiskaanit tänne Via Merulanan varteen. 

Luca Carmini toimi tämän kirkon arkkitehtinä ja kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1887. Luca Carmini oli roomalisen arkkitehti joka 1800-luvulla. Hän suunniitteli useita kirkkoja niin Roomassa kuin ulkomaillakin. Kirkon julkiviu ja luostari pihinen ovat upeita mutta kirkkosalin arkkitehtuuri ei ole oikein onnitunut. Mutta makunsa kullakin...